ɫɫ��

Milloin opetit BScBA-ohjelmassa ensimmäistä kertaa?

Opetin ensimmäisen kurssini Mikkelissä vuonna 1996, jolloin suurin osa nykyisistä opiskelijoista ei ollut vielä edes syntynyt! Kurssi oli International financial markets, ohjelma oli silloin vielä BBA-ohjelma ja koulun nimi oli Helsingin kauppakorkeakoulu. Ensimmäinen BScBA-ohjelmassa opettamani kurssi oli Managerial finance vuonna 2003. Oli mukavaa tulla taas opettamaan Mikkeliin 17 vuoden tauon jälkeen vuonna 2020.

Mikä saa sinut palaamaan Mikkeliin?

Minua viehättää se, että vaikka BScBA-ohjelma on osa isoa Aalto-yliopistoa, Mikkelin kampus tarjoaa pienenä yksikkönä hyvin rikastuttavia kokemuksia. Minusta on hienoa tavata kollegoita muista yliopistoista kolmen viikon moduulien aikana, ja niistä syntyy usein koko elämän kestäviä ystävyyksiä. Mikkelin kampuksen henkilökunta on hyvin ammattitaitoista ja lämminhenkistä, ja kaikki järjestelyt toimivat sujuvasti. Lisäksi olen ihastunut kaupunkia ympäröivään järviseutuun ja minusta on hienoa, kuinka vuodenajat eroavat niin paljon siitä, mihin olen tottunut kotona. Niin ainutlaatuisessa paikassa on aina taianomainen tunnelma, olipa sitten runsasluminen talvi, lämmin kevätilta, pitkä kesäpäivä tai syksyn upea ruska.

Mitä mieltä olet BScBA-ohjelman opiskelijoista?

Pidän suuresti heidän omistautumisestaan ja innostuksestaan. He ovat aidosti sitoutuneet oppimiseen ja opiskelevat hyvin ahkerasti. Luennoille tullessaan opiskelijat ovat hyvin valmistautuneita ja halukkaita oppimaan uutta. He tykkäävät myös pitää hauskaa vapaa-ajallaan, ja osaavat yhdistää opiskelun ja sosiaalisen elämän tasapainoisesti (tai ainakin siltä se minusta vaikuttaa).

Mitkä ovat mielestäsi BScBA-ohjelman vahvuudet?

Ohjelman opiskelijat ovat mielestäni onnekkaassa asemassa, sillä eri puolilta maailmaa tulevat luennoitsijat tarjoavat heille arvokasta oppimiskokemusta. Eri maista kotoisin olevat luokkatoverit tarjoavat puolestaan upeaa ulottuvuutta kulttuuriseen ymmärrykseen ja arvostukseen. BScBA-ohjelman pienestä koosta ja tiiviistä yhteisöstä on selkeää etua Mikkelin opiskelijoille.

Miten opettaminen Mikkelissä eroaa opetuksesta kotiyliopistossasi?

Kotiyliopistoni on hyvin suuri eikä siksi kovin henkilökohtainen lähestymistavaltaan. Mikkelissä saan ohjelmajohtajalta korvaamatonta tukea, ohjeistusta sekä palautetta. Näin saan myös huomattavasti selkeämmän käsityksen siitä, mitkä aihepiirit ja opetusnäkökulmat toimivat parhaiten opiskelijoiden kanssa. Luokkakoot ovat myös kotiyliopistossani paljon suuremmat, joten Mikkelissä on mukavaa opettaa melko pieniä ryhmiä, ja minusta tuntuu, että minulla on mahdollisuus vaikuttaa enemmän opiskelijoiden oppimiskokemukseen ja onnistumiseen.

Millaisia kokemuksesi ovat verkko-opetuksesta ja vuorovaikutuksesta opiskelijoiden kanssa pandemian aikana?

Vaikka tietenkin tapaisin opiskelijoita paljon mieluummin kasvotusten, ei etäopetus ole minulle epämieluisaa. Se jopa mahdollistaa enemmän joustavuutta, kun opiskelijat voivat esim. sulkea kameran pitääkseen tauon heille sopivaan aikaan häiritsemättä kurssitovereitaan. Pyrin pitämään kaikki luentoni suorana mutta myös tallentamaan jokaisen luennon, ja näin opiskelijoilla on mahdollisuus katsoa tallennetta myöhemmin ja virkistää muistiaan haluamastaan aiheesta.

Mitä vierailut Mikkelissä ovat opettaneet sinulle?

Olen oppinut, miten tärkeässä roolissa luonnon läheisyys on suomalaisille ja miten he todella rakastavat luontoa. Ympäristöystävällistä liiketoimintaa opettaessani on ollut hyvin antoisaa ja inspiroivaa kuulla sellaisten nuorten aikuisten mielipiteitä, jotka haluavat elää menestyksekästä elämää pitäen samalla huolta meidän yhteisestä kodistamme. Olen myös kokenut, miten Mikkelin kampuksella vallitsee kohteliaisuus ja kunnioitus niin opetustilanteissa kuin niiden ulkopuolellakin.

Mikä on hauskin muistosi Mikkelistä?

Kun opetin ensimmäistä vuottani Mikkelissä, menin paikalliseen ruokakauppaan ensimmäisen luentoni jälkeen. Mutta kassalla ostoskorissani oli van olutta ja perunoita. Takanani jonossa oli muutama uusi opiskelijani BScBA-ohjelmasta. Vaikka he kohteliaina eivät tietenkään sanoneet mitään, voin kuvitella heidän ajatelleen mielessään: ”Tyypillinen irlantilainen: varmistaa, että hänellä on tarpeeksi tärkeimpiä ruoka- ja juomatarvikkeita selviytyäkseen illasta!”