É«É«À²

^{Rebekka Nylund, Helsingin yliopisto ja Elisa Räsänen, Aalto-yliopisto}

Menetämmekö kansainvälisiä osaajia kielitaidon vuoksi? Työelämässä riittävää suomen kielen taitoa ei saavuteta ainoastaan erillisillä kielikursseilla. Kansainvälisten opiskelijoiden kielen oppiminen on huomioitava jo tutkintojen rakenteissa systemaattisen kielitaidon kehittymiseksi. Muuten menetämme kansainvälisten osaajien potentiaalin, kun he eivät tutkinnon suoritettuaan riittämättömän kielitaidon vuoksi työllisty maahamme.

Kokemuksemme EU:n osarahoittamasta  -hankkeesta osoittavat, ettei kielitietoisen korkeakoulutuksen rakentamiseen ole yhtä ratkaisua. Osa tutkinto-opiskelijoista aloittaa suomen opiskelun nollatasolta, mutta etenee nopeasti, jos rakenteet tukevat kielen oppimista opinnoissa. Toisaalta Suomessa on jo paljon ulkomailla koulutuksensa aloittaneita osaajia, joiden työssä tai opinnoissa kartutettu suomen taito ei vielä riitä suomenkielisiin korkeakouluopintoihin tai asiantuntijatehtäviin. Heille tarvitaan kielituettuja ja kielitietoisia polkuja. 

Alakohtainen kielenopetus motivoi ja tuo nopeasti kosketuksen oman alan kieleen ja työtehtäviin. Aalto-yliopiston Tekniikan alan suomi -kursseilla opiskelijoiden työelämäkielitaito on kehittynyt nopeasti, vaikka osallistumista on rajoittanut tutkinto-ohjelman aikataulutus. (Kielituetut kasvatustieteen perusopinnot) opiskelijat opiskelivat suomeksi opetussuunnitelman mukaisesti tukenaan varhaiskasvatukseen painottuneita suomen kursseja. Metropolia ammattikorkeakoulussa varhaiskasvatuksen sosionomin ensimmäisen vuoden opinnot olivat kaksikieliset: alussa painottui englanninkielinen opetus ja suomen osuus kasvoi kielitaidon vahvistuessa. Kaikkien näiden mallien tavoitteena on tukea oppijan asiantuntijatasoisen kielitaidon kehittymistä. 

Myös työharjoittelut ovat erinomainen tapa harjoitella kehittyvää kielitaitoa. Hankkeemme varhaiskasvatuksen osaamispolkujen päiväkotivierailuilla opiskelijat näkivät, millaista kielitaitoa työ edellyttää, ja pääsivät harjoittelemaan sitä käytännössä. Työnantajat taas näkivät, millaista potentiaalia opiskelijoissa on. Tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä työnantajien ja korkeakoulujen kanssa, jotta harjoittelupaikkoja syntyy lisää ja niissä voidaan tietoisesti tukea kielen oppimista.  

Ratkaisu on selvä: kansainvälisten opiskelijoiden suomen kielen oppiminen on rakennettava osaksi tutkintojen rakenteita alakohtaisesti ja työelämälähtöisesti. Kieli kehittyy, kun opiskelija saa opintojen aikana harjoitella alansa kieltä aidoissa konteksteissa. On tärkeää varata tutkintoihin tilaa suomen kielelle, asettaa selkeät kielitaitotavoitteet ja vahvistaa opettajien kielitietoista osaamista. Näin varmistamme, että Suomessa kouluttautuvat osaajat myös työllistyvät Suomeen. Kieli ei ole lisä – se on osa tutkintoa.

Rebekka Nylund on asiantuntija Helsingin yliopiston Kansainvälisen koulutuksen palveluissa.

Elisa Räsänen on suomen kielen ja kirjoitusviestinnän yliopistonlehtori Aalto-yliopistossa.

Molemmat kirjoittajat toimivat Kielituetut osaamispolut pääkaupunkiseudun maahanmuuttajille työvoimapula-aloille -hankkeessa.