ɫɫ��

Software and Service Engineering -pääainetta opiskeleva Emmi Kranz kohtasi tietotekniikan kandiopiskelijana pienen kriisin. Tietotekniikka – joka oli teknologian ja pelien keskellä kasvaneelle ollut luonteva opiskeluvaihtoehto – ei yhtäkkiä tuntunutkaan omalta. ”Tietotekniikka kiinnosti minua alun perin siksi, että arvelin kyberturvallisuuden olevan minun juttuni. Mutta sitten huomasin, että se olikin liian laajaa ja teknistä”, Kranz sanoo.

Hän yritti jopa vaihtaa pääainettaan tietotekniikasta informaatioverkostoihin. Kun se ei onnistunut, hän sisuuntui ja päätti löytää tietotekniikan opiskelijoiden joukosta oman paikkansa. ”Huomasin, että tietotekniikassa ei ole kauheasti kaltaisiani ihmisiä, joten päättelin sen tarkoittavan, että minua tarvitaan ja minulle on varmasti myös työpaikkoja.”

Nyt Kranz on toisen vuoden maisteriopiskelija ja suosittelee maisteriohjelmaansa lämpimästi. Software and Service Engineering -pääaineessa on varaa valita ja suuntautua siihen, mikä itseä kiinnostaa. Pääaineen tavoitteena on opettaa opiskelijoille taitoja, joita tarvitaan nykyaikaisissa organisaatioissa. He oppivat suunnittelemaan, kehittämään ja hallitsemaan digitaalisia tuotteita ja palveluita. Maisteriopinnot kehittävät myös kykyä ratkaista monimutkaisia ongelmia, joihin vaikuttavat niin inhimilliset, yhteiskuntaan kuin organisaatioon liittyvät tekijät.

Pääaine sopii Kranzin mielestä niille, jotka pitävät muita tietotekniikan aloja liian teknisenä. Tietotekniikan ala tarvitsee muitakin kuin koodareita. ”Tietotekniikassa ihmisyys tulee usein vasta sellaisena jälkiajatuksena: kehitetään joku hieno käyttöliittymä ja vasta sitten tajutaan, että eihän kukaan osaa käyttää tätä.”

Kranz haluaa lähestyä teknologiaa ja muitakin asioita ihmisläheisesti. Hän on kiinnostunut myös muun muassa siitä, miten ihmisten välinen ryhmähenki syntyy sekä miten ihmiset muodostavat ryhmiä. Se on saanut hänet lähtemään myös vaihto-opiskelijoiden tutoriksi sekä vetämään Marttakerhoa.

Marttakerho on tarkoitettu opiskelijoille, jotka kaipaavat yhteistä tekemistä mutta eivät välttämättä riehakkaita bileitä. ”Ideana on, että olemme yhdessä, juttelemme ja teemme käsillä asioita, kuten virkkaamme tai leivomme pullaa.”

Haaveena työ, joka yhdistää teknologiaa ja työtä ihmisten kanssa

Kranz sanoo olleensa nuorempana hiljainen nörttityttö, joka tykkäsi pelata, lukea fantasiakirjoja ja tanssia. Kotona tietotekniikka oli vahvasti läsnä, sillä myös Kranzin isä pelasi paljon tietokonepelejä ja tiesi paljon tietokoneista.

Taiteesta kiinnostunut Kranz harkitsi lukion jälkeen myös humanististen aineiden – esimerkiksi historian, äidinkielen tai englannin – opiskelua. Lopulta hän kuitenkin päätti, ettei halua tehdä kirjoitus- ja historiaharrastuksistaan työtä. Se on ollut oikea valinta. ”Nyt ne ovat sellainen oma pakoreittini: jos matikka tai koodaaminen alkaa ärsyttää, pakenen niitä historian, fantasian tai minkä milloinkin pariin.”

Opintojensa ohella Kranz on ehtinyt tehdä monenlaisia töitä. Hän on työskennellyt pienen peliyhtiön community managerina, lentoemäntänä ja nyt freelancerina laatutestauksen parissa. ”Tykkään kokeilla kaikkea, mikä on uutta ja erilaista. Kyllästyn nopeasti, jos teen vain yhtä asiaa.”

Tarkkoja urasuunnitelmia Kranzilla ei vielä ole, mutta valmistumisensa jälkeen hän toivoo voivansa työskennellä esimerkiksi projektinhallinnan parissa. Eräällä maisterivaiheen kurssilla käsiteltiin teknologiayhtiö Ericssonin siirtymistä ketterään kehitykseen (agile methodologies). Siinä on kyse ihmisiin ja lopputulokseen keskittyvästä tavasta kehittää ohjelmistoja niin, että työssä huomioidaan muuttuva maailma. ”Sen tutkiminen kiinnostaisi minua ja myös Ericsson yrityksenä kuulostaa mielenkiintoiselta.”

Tärkeää on joka tapauksessa päästä yhdistämään teknistä osaamista työhön ihmisten kanssa. Kranz on todella tyytyväinen siihen, että päätti jatkaa tietotekniikan opintojaan, vaikka ne eivät aina tuntuneetkaan aivan omalta jutulta. Hän kannustaa myös muita opiskelijoita puskemaan eteenpäin, vaikka välillä opiskelu olisi vaikeaa. ”Nyt maisterivaiheessa tuntuu siltä, että menee kauhean hyvin ja että kannatti jaksaa.”