Televisio yhdistää lapset ja vanhemmat
Enemmistö (61 %) vanhempiensa kanssa asuvista nuorista tapaa tehdä jotain mediaan liittyvää yhdessä isän, äidin tai muiden perheen aikuisten kanssa, selviää viimeisimmästä Nuorisoasiain neuvottelukunnan ja Nuorisotutkimusverkoston julkaisemasta Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksesta. Aalto-yliopisto oli tutkimuksessa kumppanina.
Tutkimukseen osallistui 1205 iältään 7–29-vuotiasta lasta ja nuorta.
Niin tyttöjen kuin poikienkin selvästi yleisin tapa viettää aikaa yhdessä aikuisen kanssa median parissa on television katsominen. Yli kaksi kolmasosaa 7–9-vuotiaista kertoi katsovansa televisiota perheen aikuisten kanssa, ja yli 10-vuotiaista jopa yli kolme neljäsosaa.
Vaikka iän myötä television katsomisen suhteellinen asema vahvistuu edelleen, noin 11 ikävuodesta alkaen harvempi vastaaja enää kuitenkaan kiinnostuu sukupolvien yhteisestä ajasta median parissa.
Kaikkein nuorimpien yleisin toive oli saada pelata enemmän yhdessä vanhempiensa kanssa. Tytöt mainitsivat myös kirjojen lukemisen.
Vanhempien koulutustaso tai perhemuoto ei selittänyt median parissa yhdessä vietettyä aikaa.
Tuloksissa on nähtävissä signaaleja siitä, että lasten ja nuorten liikkuminen olisi lisääntymässä. Sen sijaan urheiluseuraharrastaminen on muuttumassa yhä selkeämmin lasten liikuntamuodoksi. Raportoitu liikunnan lisääntyminen voi kieliä liikuntakäsitteen laajenemisesta. Tästä esimerkkinä on trampoliinilla hyppimisen kaltaisten liikuntamuotojen ilmaantuminen vastauksiin.
Vastaavasti kysyttäessä valmiutta maksaa ohjatusta liikuntaharrastuksesta havaittiin, että harrastamisen hintojen ja maksuvalmiuden välillä on merkittävä ero. Tulosten perusteella vaikuttaakin siltä, että harrastamisen kasvaneet kustannukset ovat johtaneet lopettamisen aikaistumiseen. Urheiluseuraharrastamisessa on tapahtunut 2010-luvulla muutos, jonka seurauksena yhä harvempi, vain noin neljännes nuorista jatkaa harrastamista 15-vuotiaana.
Julkaisu:
Jani Merikivi, Sami Myllyniemi & Mikko Salasuo (toim.) Media hanskassa – Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2016. ISBN 978-952-7175-16-3, ISSN 1799-9219, 172 s., nid., 28 euroa. Opetus- ja kulttuuriministeriö & Nuorisotutkimusverkosto & Nuorisoasiain neuvottelukunta & Valtion liikuntaneuvosto. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 184, sarja: Kenttä.
Teos on myynnissä Nuorisotutkimusverkoston verkkokaupassa osoitteessa . Verkkojulkaisuina se on luettavissa osoitteessa .
Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksen tausta:
Edellinen vapaa-aikatutkimus julkaistiin vuonna 2013 Nuorten vapaa-aikatutkimuksen nimellä (Nuoria liikkeellä!). Sen pääteemana oli liikunta. Vuonna 2009 Nuora julkaisi yhteistyössä Nuorisotutkimusverkoston kanssa ensimmäisen Nuorten vapaa-aikatutkimuksen, joka kartoitti muun muassa nuorten harrastuksia ja järjestökiinnittyneisyyttä. Vapaa-aikatutkimuksen taustalla ovat vuosina 1998 ja 2001 julkaistut nuorten järjestökiinnittyneisyystutkimukset. Nykyisessä vapaa-aikatutkimuksessa näkökulma on kuitenkin laajempi: järjestötoiminnan lisäksi tarkastellaan nuorten vapaa-aikaa yleisemmin.
Lisätietoa Media hanskassa -julkaisusta:
Tutkija Jani Merikivi
puh. 040 353 8088
jani.merikivi@aalto.fi
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu
Dosentti Mikko Salasuo
puh. 040 548 5520
mikko.salasuo@nuorisotutkimus.fi
Nuorisotutkimusverkosto
Tutkija Sami Myllyniemi
puh. 040 715 1721
Sami.myllyniemi@nuorisotutkimus.fi
Nuorisotutkimusverkosto
Lue lisää uutisia
Mitä kvantti tarkoittaa?
Kaksi Aallon kvanttitutkijaa valottaa kiehtovaa maailmaa, jossa mahdottomalta kuulostava on täysin tavallista.
Samu Taulu kehittää uuden sukupolven aivomittauksia
Neurostimulaation ja neurokuvantamisen professori Samu Taulu rakentaa tarkempia menetelmiä aivojen ymmärtämiseen.
Mielipidekirjoitus: Suomen kielen oppiminen osaksi tutkintojen rakenteita
Tässä mielipidekirjoituksessa Helsingin yliopiston asiantuntija Rebekka Nylund ja Aalto-yliopiston yliopistonlehtori Elisa Räsänen pohtivat EU:n osarahoittamassa Kielituetut osaamispolut -hankkeessa oppimaansa ja tarjoavat ehdotuksia, miten ja miksi suomen kielen oppimista voisi tuoda osaksi korkeakoulujen tutkinto-ohjelmien rakenteita.