ɫɫ��

Näkymä on komea: rouheaa betonista pintaa ja uljaita pilareita. Seisomme taiteilija Amie Annin kanssa sillalla, josta avautuu näkymä neljä metriä alaspäin suureen betoniseen altaaseen. Se oli aiemmin täynnä vettä ja toimi vedenpuhdistamon varastona. Nyt allas on osa Soulin taidekoulutuskeskusta.

Keskuksen avajaisia vietettiin lokakuussa, mutta sen toiminta on vasta alussa. Rakennusta on kunnostettu, mutta paljon on vielä tehtävää.

”Tänne lisätään asioita pikkuhiljaa. Sanoin, että jättäkää tila tyhjäksi ja katsotaan mitä tarvitsemme”, Ann sanoo.

Amie Ann on taiteilija ja kuraattori, joka toimii keskuksen luovana johtajana. Hän on suomalaiselle designväelle tuttu Helsingin designtapahtumista. Niissä Ann liikkuu kameroineen ja kuvaa paljon.

Ann on asunut Suomessa pitkään ja nykyisinkin noin puolet vuodesta Helsingissä ja puolet Soulissa. Alkujaan hän tuli Jyväskylään 1990-luvun puolivälissä vaihto-opiskelijaksi ja ihastui suomalaiseen elämäntapaan ja siihen, miten design on osa tavallista arkea. 

Hän alkoi järjestää Etelä-Koreassa suomalaisen ja pohjoismaisen designin näyttelyitä ja kirjoittaa suomalaisesta designista kirjoja Etelä-Korean markkinoille. Kirjoja on syntynyt jo kolme ja lisää on tulossa.

Taidekeskus kokoaa köyhän alueen asukkaat yhteen

Soulin kaupunki pyysi Annia taidekeskuksen neuvonantajaksi. Vaikuttaa siltä, että Annille on annettu vapaat kädet, ja alue kehittyy hänen ideoidensa mukaan.

”Soulin nykyinen kaupunginjohtaja on suuntautunut luomaan sosiaalista hyvinvointia. Perinteisesti koko koulutussysteemi on suuntautunut rikkaiden koulutukseen.”

Keskus sijaitsee Soulissa alueella, jossa elintaso ei ole kovin korkea. Ideana on, että keskus toimii etenkin lähiseudun lasten ja nuorten kokoontumispaikkana jossa järjestetään tapahtumia ja työpajoja.

Keskuksen vieressä on iso puisto ja asutusta. Osa keskuksen nurmikkoalueesta olisi haluttu muuttaa parkkipaikoiksi, mutta Ann ei suostunut siihen. Hän on pyrkinyt muuttamaan asukkaiden asenteita ottamalla heitä mukaan keskuksen toimintaan ja viettämään siellä aikaa. Nurmialueella puiden keskellä onkin pöytiä ja tuoleja, joissa istuskelee vanhuksia. Ann tervehtii heitä iloisesti.

Suomalaiset löytyivät Aalto-yliopiston tekstiilinäyttelystä

Ann on toiminut Etelä-Koreassa merkittävänä suomalaisen muotoilun edistäjänä, ja tälläkin kertaa hän otti keskuksen ideointiin mukaan viisi suomalaista.

Yksi heistä on Tuula Vitie, joka osallistui viime keväänä Kaapelitehtaalla järjestetyn Aalto-yliopiston Tekstiili 16 -näyttelyn suunnitteluun. Amie Ann näki näyttelyn ja innostui Milla Lintilän tekstiilikokoelmasta. Keskustelujen jälkeen hän pyysi Vitien ja Lintilän tutustumaan Soulin keskukseen.

”Muutaman viikon päästä jo olimme siellä”, Vitie kertoo. 

Vitie seurasi lapsille järjestettyä taideleiriä ja alkoi miettiä, miten entisen vesivaraston aluetta voitaisiin kehittää toimivammaksi ja viihtyisämmäksi. Hänen suunnitelmansa on myös osa maisterintutkinnon lopputyötä.

”Tilasta inspiroituvana suunnittelijana oli hyvä päästä seuraamaan ihmisten luonnollista käyttäytymistä: miten tilassa liikutaan ja mitkä asiat vaikuttavat käyttäjiin. Siitä sain eniten inspiraationa. Silmiin pisti myös se, että Etelä-Koreassa aurinkoa vältetään, toisin kuin Suomessa. Jos en olisi ollut paikan päällä, en olisi tullut ajatelleeksi sitä.”

Vitie alkoi suunnitella, miten yhtäältä suojata ulkotilaa suoralta auringonpaisteelta ja toisaalta sitä, miten tilaa voisi jakaa pienemmiksi tiloiksi tekstiilisten tilanjakajien avulla. Tarkoituksena on, että keskuksen käyttäjät inspiroituisivat tilasta ja pystyisivät muokkaamaan sitä tarpeidensa ja mielikuvituksensa mukaan.

”Allasmaisessa neljä metriä syvässä tilassa ainoa ikkuna on ylöspäin. Kävi aika äkkiä ilmi, että tila kaipasi intimiteettiä, mikä loisi siihen inhimillisyyttä.”

Tarkoituksena on, että Vitien suunnitelma toteutuisi touko-kesäkuussa ensi vuonna. 

”Olen tehnyt suunnitelmani realistiselta pohjalta, sen toteuttamiseen ei pitäisi olla mitään isoja esteitä. Taiteellisuus ja visuaalisuus ovat toissijaisia, käyttäjän kokemus on etusijalla.”

Tuula Vitie uskoo, että suomalaiselle suunnitteluosaamiselle olisi Etelä-Koreassa tarvetta. Maassa on kuitenkin yhä ennakkoluuloja, ja suunnittelussa käytetään mieluiten paikallisia. 

”Suomalainen suunnittelu voi tuoda Etelä-Koreaan esimerkiksi ekologisia valintoja”, Vitie sanoo.

Teksti: Hannu Pöppönen
Kuvat: Tuula Vitie