ɫɫ��

Valkosen olisi oikeastaan pitänyt opiskella konetekniikan vanhassa 5-vuotisessa koulutusohjelmassa, mutta armeija sekoitti pakan ja hän aloitti Aalto-yliopistossa vuonna 2013, samaan aikaan, kun uusi Insinööritieteiden kandidaattiohjelma käynnistyi.

”Olisin halunnut opiskella tuotekehitystä, mutta kaikeksi onneksi minun ei tarvinnut valita pääainettani heti, vaan saatoin rauhassa tutustua eri aineisiin ja miettiä, mikä minua oikeasti kiinnosti. Lopulta laskennallinen mekaniikka vei voiton.”

Onnistuminen matematiikassa koukutti

Lukiossa cum lauden matematiikasta kirjoittanut Valkonen tiesi jo ennalta insinöörimatematiikan vaikeaksi. Yliopistossa matematiikka ei kuitenkaan enää ollut sellainen mörkö, joka se oli ollut lukiossa.

”Pidin koulussa filosofiasta, joka sivuaa matematiikkaa. Lukion ja peruskoulun matematiikka oli hyvin laskuteknistä, kun taas filosofia on lähempänä sitä matematiikkaa, johon Aallossa tutustuin.”

”Koulussa en tehnyt paljoakaan matematiikan eteen, mikä on harmittanut myöhemmin. Yliopistoon tulleessani minulla ei ollut minkäänlaista laskurutiinia. Halusin kuitenkin nähdä mihin omat kyvyt riittivät. Huomasin, että jaksoin nähdä vaivaa opintojeni eteen ja matematiikan kurssit onnistuivat. Onnistumiset ovat todella tärkeitä. Niihin jää koukkuun.”

”Opintojen alussa on tärkeää tehdä riittävästi töitä ja saada onnistumisia. Toivottavasti tämä antaa toivoa muillekin, jotka eivät ole loistaneet koulussa. Lukio ei määrittele yliopisto-opintoja.”

Teoreettinen perusta tärkeintä insinöörin ammatissa

Insinöörialan kovat ytimet, mekaniikka ja matematiikka, eivät ole kovin näkyviä, eikä opiskelijoilla ole yleensä käsitystä niistä opintojen alkuvaiheessa.

”Opiskelu on ainutkertainen mahdollisuus paneutua tekniikan perusasioihin. pääaine pakotti minut perehtymään perusaineisiin ja kypsytti näkemykseni, että juuri nämä aineet täytyy opintojen aikana sisäistää.”

”Yliopisto on paikka, jossa teoriaa voi ja pitää opiskella. Työelämässä teoreettisia asioita on hankala oppia. Siellä oppii paremmin käytännönläheiset asiat. En halunnut hukata aikaani sellaiseen, jonka opin paremmin muualla.”

Laskennallinen mekaniikka on tulevaisuuden ala

Kesätyö laskennallisen rakennetekniikan parissa, apulaisprofessori Jarkko Niirasen ohjauksessa, vei lopulta Valkosen kokonaan mekaniikan pariin. Hän koodasi Abaqus-ohjelmaan oman elementin ja jäi kesän jälkeen vielä osittain töihin rakennustekniikan laitokselle. Samalla hän siirtyi diplomityöntekijäksi. Pääaineeksi valikoitui teknillinen mekaniikka

”Laskennallinen mekaniikka on tulevaisuuden ala. Tämän vuosituhannen insinöörien ydinosaamista ovat laskennalliset menetelmät. Alalla kuin alalla ammattitaito on työkalujen hallintaa ja nykypäivän insinöörin työkalu on laskennallinen mekaniikka. Siksi sen popularisointi opiskelijoiden keskuudessa on tärkeää. Digitaalisessa maailmassa yksikään yritys ei selviä kilpailusta ilman laskennallista osaamista.”

Valkonen toivoo, että laskennallista mekaniikkaa voisi opiskella pääaineena myös Aalto-yliopistossa. Se antaa hyvän pohjan monenlaisiin tehtäviin.

”Jo perusopinnoissa pitäisi olla ainakin yksi pakollinen kurssi, jossa esiteltäisiin numeerisia menetelmiä. Nykyisin pakollisten kurssien jälkeen opiskelija ei välttämättä tiedä mitä elementtimenetelmä on. Vaatii omaa innostusta ottaa selvää. Miten voi valita sellaista mistä ei tiedä?”

Kohti insinöörin ammattia

Ensimmäisen opiskeluvuotensa kesällä Valkonen vietti neljä kuukautta lomittajana Rautaruukin terästehtaalla Raahessa. Siellä hän oppi kunnioittamaan työntekijöiden pitkää kokemusta ja käytännön viisautta.

 ”Valssaamolla työskentely oli arvokas oppimiskokemus ja avasi silmät käytännön taitojen tärkeydelle. Niinpä olen yliopisto-opintojeni ohella opiskellut myös ammattikoulun levyseppähitsaajalinjaa insinööriammattitaidon kehittämiseksi.”

”Useat kuuluisat tiedemiehet olivat olleet töissä uransa alkuvaiheessa ja tutustuneet käytännön ongelmiin. Insinööriksi ei opi koulussa. Koulut on pakko käydä, että voi tulla insinööriksi, mutta yliopistosta valmistunut ei ole insinööri, vaan siksi tullaan töissä. Haluan nyt tulla insinööriksi.”

”Minulla oli helpottunut olo tutkinnon suorittamisen jälkeen. Tunne, että olin saanut lukutaitoon verrattavan kyvyn, jonka jälkeen oppiminen voi alkaa. Sain työkalut käyttöön.”

Valkonen aloittaa joulukuussa työt Swecolla lujuuslaskentaosastossa. Hän jatkaa myös osa-aikaisena jatko-opiskelijana Aalto-yliopiston rakennustekniikan laitoksella tutkimusaiheenaan suurten kelluvien rakenteiden rakenteen ja virtauksen vuorovaikutuksen analysointi.

Antti Valkonen valmistui diplomi-insinööriksi 20.9.2016. Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulun dekaani Gary Marquis palkitsi hänet 13.12.2016 stipendillä erinomaisesta opintomenestyksestä.