ɫɫ��

Kuvittele mielessäsi Helsingin asukkaiden verran ihmisiä, työttöminä, nälkäisinä, ilman tietoakaan paikallisesta kielestä tai kulttuurista, saapumassa pienelle saarelle, jossa ei ole asumiseen tarvittavaa infrastruktuuria tai mukavuuksia. Tämä on tilanne Kreikan saarella, Lesboksella, jonne on saapunut yli puoli miljoonaa pakolaista tammikuusta 2015 helmikuuhun 2016.

Kun neljä opiskelijaa Aalto-yliopiston SGT-kurssilta (Sustainable Global Technologies) lähti kohti Lesbosta maaliskuussa, heidän mielessään saattoi häilyä rantaloma lokoisissa merkeissä. Mutta tällä kertaa rannat täyttää oranssi pelastusliivien matto – roina, joka on jäänyt kymmeniltä tuhansilta pakolaisilta. Suurin osa heistä on lähtöisin Syyriasta ja tullut Turkin kautta lyhyen mutta hengenvaarallisen merimatkan heppoisilla kumiveneillä.

Projektin opiskelijat ovat syyrialainen Faisal Al Barazi, suomalainen Oona Anttila, saksalainen Melanie Wolowiec ja kanadalainen Eve Żórawska. Heidän ohjaajanaan toimii Kristjana Adalgeirsdottir, arkkitehti ja projektitutkija arkkitehtuurin laitokselta, ja tehtävänä on koettaa löytää ratkaisuja lieventämään kriisiä Lesboksella. SGT-kurssia johtaa professori Olli Varis Insinööritieteiden korkeakoulusta.

Yhdistämällä voimavaransa monialaisesti kestävän kehityksen, arkkitehtuurin ja suunnittelun, liiketoiminnan ja urbaanin kehityksen aloilla, ryhmä laati LIFT-nimisen projektin, joka keskittyy siihen, miten he voisivat parantaa asioita. Hankkeen nimi kuvastaa sen kolmea tavoitetta: fyysisesti nostella pelastusliivejä ja puhdistaa rantoja jätteestä; kehittää kierrätysideoita liivien uudiskäytölle, ja nostaa pakolaisiin Euroopassa kohdistuvaa asennetta myötätuntoisempaan ja myönteisempään suuntaan.

”Kaiken muun lisäksi turismin vähentyminen jopa 80 prosentilla on paikallisille valtava ongelma”, kertoo Oona Anttila. ”On sanottu, että kreikkalaisille tulisi myöntää Nobelin rauhanpalkinto siitä, että he auttavat pakolaisia. Itse he ovat sitä mieltä, etteivät tarvitse palkintoja – ainoastaan turistit takaisin.”

Ryhmä on järjestellyt matkaansa kansalaisjärjestö Lighthouse Reliefin kautta sekä paikallisten vapaaehtoistyöntekijöiden avulla, jotka urakoivat rannoille vuoriksi kasautuneita pelastusliivejä kierrätykseen. ”On vaikeaa keksiä, mitä liiveille pitäisi tehdä”, sanoo Eve Żórawska. ”Tavallaan ne ovat vertauskuva koko kriisille ja sille asenteelle, joka Euroopassa vallitsee pakolaiskysymyksen taloudellisesta ja sosiaalisesta ratkaisemisesta. Mielestäni on tärkeintä, että emme ole liian naiiveja ja odota kykenevämme ratkaisemaan kaikkia ongelmia.”

”Meidän on ollut pakko keskittyä vain joihinkin tiettyihin ideoihin, sillä aloitimme pohdiskelun hyvin laajalla skaalalla”, sanoo Melanie Wolowiec. ”Mutta toivomme, että lopputuloksena matkalta syntyy yksityiskohtaisia ratkaisuja joihinkin ongelmiin.”

”Kun ongelmiin on tutustunut vain median välityksellä, ja pääsee sitten itse paikan päälle näkemään ne, on kokemus kokonaan toisenlainen”, sanoo Faisal Al Barazi, jolle kielitaito ja etniset yhteydet syyrialaispakolaisiin tekevät matkasta erityisen koskettavan. ”Pelastusliivit voivat täältä käsin katsottuna vaikuttaa vain jäteongelmalta. Mutta paikan päällä ne yhdistyvät varmasti inhimilliseen hätään.”  

Voit seurata LIFT-projektia Facebookissa: .

Teksti: Tim Bird
Kuva: LIFT-projekti