ɫɫ��

Päätöksentekijät voisivat hyötyä virallisista tilastoista, joissa käsitellään työn uusia muotoja, muun muassa tietoja henkilöistä, jotka saavat samaan aikaan palkkaa ja itsenäisen ammatinharjoittajan tuloja. Tilastoilla katettaisiin näin ”harmaa alue”, joka jää työsuhteen ja itsenäisen ammatinharjoittamisen perinteisten luokitusten väliin. Professori Teemu Kautosen (viereinen kuva) ja apulaisprofessori   Ewald Kiblerin mukaan tällaisilla tiedoilla voitaisiin varmistaa aiempaa paremmin, että lainsäädäntö ja sosiaaliturvajärjestelmät ovat kaikkien kansalaisten kannalta ajan tasalla.

”Virallisissa tilastoissa työ luokitellaan usein sen mukaan, onko kyse työsuhteesta vai itsenäisestä ammatinharjoittamisesta. Meidän mielestämme päätöksentekovalmiuksia voitaisiin parantaa, jos virallisissa tilastoissa käsiteltäisiin nykyajan uusia työmuotoja työsuhdetta ja itsenäistä ammatinharjoittamista koskevaa kahtiajakoa hienojakoisemmin”, Kautonen selittää. ”Näiden tietojen avulla päätöksentekijät pystyisivät ymmärtämään työmaailman kehittymistä. Siten myös varmistettaisiin, että lainsäädäntö ja sosiaaliturvajärjestelmät ovat ajan tasalla kaikkien kansalaisten kannalta.”

Yhä harvemmat ihmiset ovat koko työuransa ajan samassa työpaikassa. Tämän päivän työelämälle on myös tyypillistä palkkatyön ja itsenäisen ammatinharjoittamisen yhdistäminen. Työnantajien vaihtaminen verrattain usein on yhtä tavallista kuin se, että erilaisten itsenäisen ammatinharjoittamisen kausien jälkeen vaihdetaan työsuhteeseen ja päinvastoin. Epätavallista ei myöskään ole se, että ihmisellä on yhtä aikaa monia työpaikkoja tai työpaikka ja oma yritys samaan aikaan.

”Eurooppalaisten päätöksentekijöiden haasteena on pitää eläke- ja sosiaaliturvajärjestelmät ajan tasalla työmuotojen kehittyessä. Työsuhteessa olevilla on usein parempi suoja ja runsaammat etuudet verrattuna itsenäisiin ammatinharjoittajiin, joiden eläkkeet ja vakuutukset ovat enemmän omalla vastuulla”, Kibler toteaa.

Työn yhdistelmämuodot on tunnustettava

Kautonen ja Kibler korostavat, että ”näennäinen itsenäinen ammatinharjoittaminen” on tunnustettava. Sillä tarkoitetaan työjärjestelyjä, joissa henkilö on muodollisesti yrittäjä mutta monin tavoin tosiasiallisesti työsuhteessa. Kautonen ja Kibler ehdottavat, että työvoimatutkimuksen kaltaisissa virallisissa tilastoissa otettaisiin huomioon työn yhdistelmämuodot ja että niissä olisi uradynamiikkaa kuvaavia muuttujia.

”Jos työsuhteen ja itsenäisen ammatinharjoittamisen yhdistävät urat yleistyvät, herää kysymys, onko sosiaalipolitiikassa tarkoituksenmukaista, tehokasta ja tasapuolista tehdä ero perinteisten työmuotojen välillä”, Kibler huomauttaa.

”Sen sijaan, että kyselytutkimuksissa esimerkiksi pyydetään määrittelemään oman työsuhteen laatu, niissä voitaisiin kysyä palkallisen työn ja itsenäisen ammatinharjoittamisen suhteellisesta merkityksestä vastaajalle. Voitaisiin kysyä, mikä on kyseisten työmuotojen suhteellinen merkitys henkilön kokonaistuloissa tai viikkotyötunneissa”, Kautonen lisää.

”Näennäisellä itsenäisellä ammatinharjoittamisella” tarkoitetaan myös projektitöitä, joissa henkilöllä on työsuhteessa olevan työntekijän oikeudellinen asema ja sosiaaliturva, mutta työsuhteen laatu poikkeaa pysyvässä työsuhteessa olevista.

”Näennäisen itsenäisen ammatinharjoittamisen tai näennäisen työsuhteen – joissa molemmissa on yrittäjyyteen liittyviä tekijöitä, kuten epävarma tulotaso – kriteerit täyttävää työtä tekevät henkilöt voivat olla hyvinkin tyytyväisiä työhönsä”, Kibler sanoo. ”Siinä tapauksessa tällaisten työmuotojen liiallinen sääntely voikin olla haitallista. Näiden arviointien tekemisessä auttaisivat viralliset tilastot, joissa seurataan työsuhteen ja itsenäisen ammatinharjoittamisen välisellä harmaalla alueella olevien työmuotojen kehittymistä.”

Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun Teemu Kautosen ja Ewald Kiblerin työsuhteen ja itsenäisen ammatinharjoittamisen välistä harmaata aluetta virallisissa tilastoissa käsittelevä tutkimus ”The grey area’ between employment and self-employment: implications for official statistics” (pdf) laadittiin Eurostatin ja EU:n poliittisen strategian keskuksen järjestämää tilastokonferenssia ”Power from Statistics; Data, Information and Knowledge” varten.

������ä�پ���ٴDz�:

Teemu Kautonen, professori
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu
050 3609 389
teemu.kautonen@aalto.fi

Ewald Kibler, apulaisprofessori
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu
040 3538442
ewald.kibler@aalto.fi