Nokian muotoiluarkistot olivat päätyä kaatopaikalle – nyt tutkijat avaavat ne koko maailmalle
Anna Valtonen: Pakettiautollinen aarteita salamaneuvotteluilla
Työskentelin itse Nokialla 12 vuotta, ja olin mukana aloittamassa muotoiluarkistojen kokoamista. Saimme käyttöömme kellarihuoneen ja hankimme arkistolaatikot, joihin jokainen muotoilija oppi arkistoimaan työnsä. Lähtiessäni vannotin, ettei mitään heitettäisi pois ja arvokasta työtä jatkettaisiin tulevaisuudessakin.
Aikaa kului, Nokia myi matkapuhelinliiketoimintansa Microsoftille, ja vuonna 2016 Microsoft ilmoitti lopettavansa puhelinten valmistuksen kokonaan. Silloin vanha kollegani soitti. Hän oli muuttamassa seuraavana päivänä toiselle puolelle maailmaa Seattleen ja tarjosi minulle arkistoja – jos saisin vuorokaudessa pakettiauton paikalle. Muuten vuosien ajan kerätty materiaali olisi ehkä jäänyt sateeseen ja päätynyt kaatopaikalle.
Pakettiauto järjestyi helposti, mutta tiesin, ettei materiaaleja voitaisi luovuttaa, jos omistusoikeudet eivät olisi kunnossa. Meidän piti siis neuvotella 24 tunnissa hyvä sopimus Microsoftin lakimiesten kanssa. Saimme täydet oikeudet, ja kannoimme kaikki materiaalit Aalto-yliopiston varastoon.
Olin hurjan iloinen, että saimme pelastettua niin merkittävän osan suomalaista muotoiluhistoriaa – ja samalla surullinen siitä, että pieteetillä tehty arkistointityö oli sekaisin ja kaikki materiaali sikin sokin laatikoissa. Vuoden heiluin epätoivon ja ilon välillä. Sitten usko palasi, ja haimme Suomen Akatemialta rahoitusta tutkimukseen, materiaalin digitalisointiin ja käyttöä helpottavan sovelluksen kehittämiseen.
Anna ValtonenArkistoista nousee vahvasti esille Nokialla vallinnut optimismi ja rohkeus lähteä epävarmoillekin poluille.
Kun aloitimme urakan, toiveidemme määrä oli niin iso, että vain taruolento tuntui voivan ne toteuttaa. Siksi aloimme kutsua rakentamaamme arkistosovellusta unicorniksi, yksisarviseksi – ja samalla nimellä puhumme siitä edelleen.
Nyt sovelluksessa on yli 700 kuratoitua kohdetta: valokuvia, esitysmateriaaleja, suunnitelmia, mainoksia ja paljon muuta. Kuratoitu materiaali on toki vain jäävuoren huippu, sillä arkistoissa on yli 20 000 esinettä ja 950 GB:n verran tiedostoja.
Usein arkistojen käyttäjät ovat syvällä tutkimusmaailmassa. Me halusimme, että Unicornista olisi iloa ja hyötyä paljon laajemmalle yleisölle. Siksi mietimme tosi paljon, mitä eri käyttäjät voisivat siltä toivoa. Olisi ihanaa, jos sovellus esimerkiksi avaisi koululaisille ja opiskelijoille sitä, miten esineitä ja maailmaa muotoillaan – ja että hekin pystyvät siihen! Toivon myös, että muutkin kuin muotoiluyritykset oppisivat arkistoista ja hyödyntäisivät oppia liiketoiminnassaan.
Arkistoista nousee vahvasti esille Nokialla vallinnut optimismi ja rohkeus lähteä epävarmoillekin poluille, sekä sama monialainen yhteistyö, joka on Aallolle niin tärkeää. Kestävän kehityksen vaatimukset ja teknologia muuttavat maailmaa ja pakottavat organisaatiot miettimään toimintansa uusiksi, ja siinä tarvitaan ennakkoluulottomuutta ja tekemisen iloa. Siksi olisikin hienoa, jos tutkimusprojektimme innostaisi uusiin avauksiin ja jatkotutkimuksiin. Kun ymmärrämme menneisyyttä monesta eri näkökulmasta, se auttaa myös tulevaisuuden toimintatapojen hahmottamisessa.
Anna Valtonen on Tukholman Konstfack-korkeakoulun rehtori ja Aalto-yliopiston professori (adjunct). Hän työskenteli myös pitkään Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun dekaanina sekä Aalto-yliopiston vararehtorina ja strategisen muotoilun professorina.
Kaisu Savola: Esineiden sijaan kyse onkin ihmisistä
Päädyin Anna Valtosen vetämään hankkeeseen vuonna 2020 muotoilun laitoksen johtajan, professori Guy Julierin suosituksesta. Alku oli vauhdikas: elokuussa kävimme Annan kanssa kahvilla juttelemassa hankkeesta, ja jo lokakuussa jätimme rahoitushakemuksen Suomen Akatemialle.
Arkistotutkimus on minulle muotoiluhistorioitsijana tuttua, mutta nyt pääsin ensimmäisen kerran kokoamaan itse kokonaista arkistoa. Oli valtava etuoikeus tutustua materiaaliin ensimmäisten joukossa. Välillä tuntui, kuin olisin luvattomilla asioilla, kun joka paikassa luki confidential – vaikka kaikki luvat olivat tietenkin kunnossa.
Urakka osoittautui paljon isommaksi kuin olin ajatellut. Aluksi tuntui, että meillä oli vain laatikkokaupalla sekalaista muoviroinaa, mutta järjestämällä ja kontekstualisoimalla sieltä alkoi kuin itsestään nousta erilaisia tarinoita.
Kaisu SavolaTeknologia ei vain muokkaa meitä vaan me muokkaamme teknologiaa.
Mitä syvemmälle työhön uppouduin, sitä paremmin ymmärsin, että esineitä enemmän kyse oli ihmisistä. Aineistossa on vahvasti esillä tulevaisuuden käyttäjien ajattelu. Muotoilijat visualisoivat erilaisia elämäntyylejä ja ihmisiä, joko sosiologisten tutkimusten tai oman mielikuvituksensa pohjalta. Aineisto ei ole ongelmatonta, vaan siinä näkyvät kirkkaasti olettamukset ja ajatukset, joiden pohjalta tuotteita kehitetään ja markkinoidaan eri käyttäjäryhmille. Nuorten naisten puhelimet ovat värikkäitä ja yksinkertaisia, bisnesmiesten tummia ja arvokkaita – ja äidit pitävät puhelimilla yhteyttä lapsiinsa.
Teknologinen kehitys näyttäytyy usein vääjäämättömänä, itsestään etenevänä voimana. Arkistomateriaali osoittaa, ettei näin ole, vaan teknologiaa luodaan sosiaalisissa tilanteissa, arvojen ohjaamina. Teknologia ei vain muokkaa meitä vaan me muokkaamme teknologiaa. Siksi on suunnattoman arvokasta, että pääsemme kurkistamaan Nokian kaltaisen yrityksen sisälle. 90-luvulla se oli samanlaisessa asemassa kuin vaikka Apple tai Samsung nykyään – määrittelemässä, millaista elämää elämme niiden tuotteiden kautta, joissa iso osa arjestamme tapahtuu.
Muotoiluhistorioitsija Kaisu Savola työskentelee tutkijatohtorina Aalto-yliopiston muotoilun laitoksella.
Michel Nader Sayún: Älykellon hautajaiset ja myytti suomalaisuudesta
Tulin projektiin kaksi vuotta sitten auttamaan materiaalien digitalisoimisessa ja ratkomaan, miten ne tuodaan käyttäjien ulottuville kiinnostavalla ja innostavalla tavalla.
Alussa työ oli fyysistä puurtamista, kuten akkujen poistamista vanhoista puhelimista. Monia laatikoita ei ollut avattu vuosikausiin, ja sisältä paljastui esimerkiksi vahasta tehtyjä, mössöksi menneitä 3D-mallinnuksia. Keräsimme myös listan Nokialla työskennelleistä muotoilijoista. Listassa oli lopulta lähes 400 nimeä, ja monet heistä innostuivat lähettämään meille säilömiään aarteita.
Hahmottelin erilaisia ratkaisuja datan visualisointiin, ja palkkasimme maisteriopiskelija Lu Chenin koodaamaan sen interaktiiviseksi sovellukseksi. Tällä hetkellä Unicornissa on kaksi osaa: esineiden, konseptien ja teemojen muodostama verkosto, jossa käyttäjä voi liikkua sekä aikajana työssä mukana olleista muotoilijoista ja heidän kertomuksistaan ja anekdooteistaan.
Itseäni kosketti eniten tarina Nokian älykellosta Moonrakerista, joka oli tarkoitus julkaista vuonna 2014. Aivan viime hetkellä, kun kellot oli jo pakattu ja lähetetty jälleenmyyjille, Microsoft ilmoitti vetävänsä sen markkinoilta. Muotoilijatiimille päätös tarkoitti kahden vuoden kovan työn ja uran kohokohdan romuttumista. Surullisina he ottivat yhden kellolaatikon, järjestivät sille hautajaiset rannalla ja hautasivat uurastuksensa tuloksen lopuksi hiekkaan.
Michel Nader SayúnArkistot näyttävät, miten paljon työtä ja ajattelua hyllystä napattavaan tuotteeseen on panostettu,
Arkistot näyttävät, miten paljon työtä ja ajattelua hyllystä napattavaan tuotteeseen on panostettu, ja miten isot kysymykset, kuten kestävä kehitys ja tasa-arvo, askarruttivat muotoilijoita jo vuosikymmeniä sitten. Arkistot paljastavat myös, että Suomessa lähes myyttisen aseman saanut Nokia oli oikeasti äärimmäisen globaali yritys, joka teki esimerkiksi käyttäjätutkimusta ympäri maailmaa Chilestä Keniaan, Yhdysvalloista Kiinaan.
Muotoilijoille Nokian arkistot ovat tietenkin uskomaton aarreaitta. Itse haaveilen ehkä eniten siitä, että Unicorn heijastettaisiin valtavalla projektorilla Designmuseon lattiaan ja se houkuttelisi paikalle ihmisiä, jotka eivät ikinä käy museossa.
Michel Nader Sayún on muotoilija väitöskirjatutkija Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa. Hän keskittyy tutkimuksessaan muotoilijoihin ja luoviin käytäntöihin organisaatioissa.
Lu Chen: Digitaalista pölyä
Informaatiomuotoilijalle Nokian arkistojen visualisointi oli ainutlaatuinen urakka. Tilastojen sijaan esitettävänä oli esineitä, kuratoituja kokoelmia, metadataa ja muotoilijoiden tarinoita. Halusimme, että visualisointi herättäisi käyttäjissä tunteita ja oivalluksia.
Luin Kaisu Savolan vinkistä brittiläisen historioitsijan Carolyn Steedmanin teoksen Dust (Pöly). Fyysisissä arkistoissa ilmassa leijaileva pöly voi haitata näkemistä. Toisaalta vanhoista papereista ja pergamenteista irtoavan pölyn hengittäminen muistuttaa historioitsijaa eletyistä kokemuksista, joita materiaaliin liittyy. Digitaalisen maailman pölyä on todellisuuden pirstaleisuus, joka piilottaa aina jotain käyttäjältään. Jokainen kokoelma on ikään kuin tiettyyn hetkeen osuva linssi tai silmäpari, joka auttaa tulevaisuuden käyttäjiä katsomaan materiaalia tutkijan silmin – ja inspiroi heitä tutkimaan arkistoja omista lähtökohdistaan.
Media ja some esittävät muotoilijoita usein tähtiyksilöinä, mutta Nokian arkistoissa muotoilu on pitkäjänteistä ryhmätyötä. Aikafiltterin avulla näemme, miten muotoilijoiden työtavat ja -prosessit muuttuivat 20 vuodessa. Vuodesta 1992 vuoteen 2014 muotoilun strategiaan liittyvät merkinnät kasvoivat alle 10:stä lähes 250:een, mikä osoittaa sen ottaneen strategisemman ja vaikuttavamman roolin yhtiön toiminnassa.
Lu ChenOn tärkeää muistaa, että tulevaisuuksia ei voi rakentaa vain teknologisille saavutuksille.
Arkistosta löytyy kiehtovia esimerkkejä siitä, millaista elämää kuluttajien visioitiin viettävän tulevaisuudessa. Vuonna 1999 tehdyssä kuvitteellisessa uutislähetyksessä ankkuri hehkuttaa uutta Nokian ihmelaitetta, jolla voi paitsi katsoa videoita myös soittaa bisnespuheluita Singaporeen, varata matkalippuja ja hoitaa pankkiasioita. Vaikka matkapuhelinten suosio kasvoikin tuolloin huimaa vauhtia, niillä vielä lähinnä soitettiin, lähetettiin tekstiviestejä ja pelattiin matopelejä. Nyt, neljännesvuosisata myöhemmin, sormenpään kosketuksella voi tehdä melkein mitä tahansa – aivan kuten muotoilijat visioivat.
Itseäni kiehtoo se, miten muokkaamme elämäämme kuvittelemalla “teknologisia tulevaisuuksia”. Samalla on tärkeää muistaa, että tulevaisuuksia ei voi rakentaa vain teknologisille saavutuksille – tarvitsemme myös uusia visioita siitä, miten huolehdimme ympäristöstä, elollisista ja kulttuureista.
Lu Chen on muotoilija ja uuden median ja luovan kestävän kehityksen maisteriopiskelija.
Nokia Design Archive
Tämä arkisto avaa oven kahteen ainutlaatuiseen vuosikymmeneen Nokian historiassa. Villejä ja hiottuja ideoita ikonisten puhelinten takana, pöytälaatikkoon jääneitä suunnitelmia, lehtileikkeitä, nostalgisia kuvia, esityksiä ja valtavasti muuta - tervetuloa tutustumaan!
Näin Nokia muutti Suomen – ja maailman
Nokian puhelinliiketoiminnan tuhosta on puhuttu paljon, mutta mitä voimme oppia sen menestyksestä?
Lue lisää uutisia
Tuore tutkimus osoittaa: Pandemioissa laumaimmuniteetti ei jakaudu tasaisesti
Pandemioiden torjunnassa ihmisten välisten sosiaalisten verkostojen ymmärtäminen on yhtä tärkeää kuin tietää, kuinka moni on immuuni.
Kvanttiennätys: kubitti pysyi koherenttina millisekunnin ajan
Kvanttilaskennan tehokkuusloikkaa ennakoivan tuloksen tekijät kannustavat muita tutkimusryhmiä toisintamaan kokeen.
Tutkimus: Uusien rakennusten päästöistä 70 prosenttia tulee rakentamisesta – eikä sitä huomioida tarpeeksi
Energiatehokkuus ja uusiutuvan energian käyttö ovat vähentäneet uudisrakennusten elinkaaripäästöjä, mutta rakentamisen päästöt eivät ole laskeneet. Viheralueiden vaaliminen ja puurakentamisen suosiminen tekisi rakentamisesta kestävämpää, korostavat tutkijat.