É«É«À²

Mitkä asiat innostavat sinua?

Olen aina ollut kiinnostunut siitä, mitä ei vielä tiedetä. Tiede on toki opettanut ja kertonut meille paljon totuuksia. Seuraan kuitenkin mielelläni tieteen mysteereitä ja asioita, jotka ovat vielä löytämättä. Luen tieteellisistä lehdistä vaikkapa kvanttimekaniikasta, vaikka en siitä mitään ymmärräkään. Minua kiinnostaa, miksi tutkijat esittävät juuri tiettyjä kysymyksiä ja mitä he haluavat löytää. Nyt eläkkeellä ollessani voin jo nauttia siitä, mitä luen. Ei tarvitse koko ajan miettiä, miten tämä uusi asia vaikuttaa juuri meidän tutkimukseemme.

Mitä neuvoja antaisit nuorille tutkijoille?

Kun etsii omaa erikoisalaa, tulee seurata omaa intohimoa ja tarttua aiheeseen, joka innostaa. Tietenkin kannattaa valita mieluummin tärkeä kuin triviaali ala, ja mielellään myös sellainen, jonka sisällä ei ole liiallista kilpailua.

Miten tiede on muuttunut urasi aikana?

Yksi selkeä muutos on tiedon määrän huima kasvu. Kun olin nuori tutkija, pystyin seuraamaan kaikkea omaan alaani liittyvää tutkimusta. Kerran kuussa ilmestyneessä lehdessä oli 60 sivua luettavaa, ja pysyin ajan tasalla. Nyt tietoa on tarjolla valtavasti, niin kirjallisessa muodossa kuin erilaisissa seminaareissa. Nuorten tutkijoiden pitää hallita oma erikoisalansa ja samaan aikaan oppia tuntemaan koko laajempi kenttä. Tänään haasteena ei ole tiedon saaminen vaan kaiken sen hallitseminen.

Yhdysvaltalainen Edmond H. Fischer sai Nobelin lääketieteen palkinnon vuonna 1992 yhdessä Edwin G. Krebsin kanssa. Fischer on tutkinut solun toimintaa ja etenkin solunsisäistä signaalinvälitystä. Nobelin palkinto myönnettiin solun toimintaa eri tavoin säätelevän mekanismin, proteiinifosforylaation, löytämisestä.Proteiinifosforylaatio on keskeisesti mukana aineenvaihdunnassa ja glukoosin muuntumisessa solujen polttoaineeksi. Poikkeamat proteiinifosforylaatiossa ovat taustalla monien syöpäsairauksien sekä diabeteksen synnyssä.