É«É«À²

Monet suurkaupungit ovat liikenteen sujuvuuden osalta jo umpikujassa, kaupungeissa kärsitään tunteja kestävistä liikenneruuhkista. Vuosittain 1,2 miljoonaa ihmistä menehtyy liikennekuolemissa, joista 90% tapahtuu kehitysmaissa. Puolet onnettomuuksista tapahtuu jalankulkijoille, pyöräilijöille ja moottoripyöräilijöille. Ennenaikaisten liikenteen pienhiukkaspäästöistä ja saasteista aiheutuvien kuolemien määrän arvellaan nousevan 50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

Valtaosa liikennetutkimukseen käytetystä rahoituksesta suunnataan teknologioiden kehittämiseen, jolla katsotaan olevan kaupallista potentiaalia – kuten itseohjautuvan auton kehittämiseen – mutta jotka saavat muutenkin yksityistä rahoitusta.

Nature-lehden 2.7.  julkaistussa artikkelissa Eric Bruun ja Moshe Givoni pohtivat esimerkkien avulla vastauksia kuuteen kysymykseen:

– Miten liikennejärjestelmien vaikutuksia tulee arvioida?
– Miten kaupunkirakenne vaikuttaa kestävään kehitykseen, elintasoon ja    toimintamenoihin?
– Miten liikkuvuutta voidaan parantaa?
– Miten julkista liikennettä voidaan parantaa kehitysmaissa?
– Miten hallintoa tulee kehittää?

Eric Bruun on ollut vierailevana professorina Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulun yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitoksella.
Moshe Givoni johtaa liikenteentutkimusyksikköä Tel Avivin yliopistossa, Israelissa. Hän opettaa Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulun yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitoksen liikennetutkimuksen  kesäkoulussa (Summer School on Transportation 2015).

Lue Nature-artikkeli:

(eng.aalto.fi)