ɫɫ��

Aalto-yliopiston HCI-maisteriohjelmasta valmistunut Susan Rämä kertoo olevansa hyvä esimerkki siitä, miksi uusiin asioihin kannattaa suhtautua avoimin mielin. 

”Olisin ollut aika yllättynyt, jos olisin abivuonna nähnyt, missä olen nyt. Viihdyn työssäni ohjelmistokehittäjänä ja minulla on roppakaupalla upeita muistoja opiskeluvuosista Aalto-yliopistossa”, Susan toteaa.

Yksi Aalto-yliopiston kurssi vaikutti kaikkein selvimmin Susanin urapolkuun: kandiopintoihin pakollisena kuulunut Ohjelmointi 1. 

”Olin ennen kurssin alkua todella skeptinen, mutta se vei ihan mukanaan. Ohjelmointi on älyttömän palkitsevaa. Juuri sopivan haastavaa ja samalla kivaa ongelmanratkaisua. Nyt teen sitä työkseni – olen käytännössä päivät pitkät sormet kiinni koodissa.”

Aalto-yliopistossa saa muuttaa mieltään

Lukiossa Susan oli kiinnostunut biologiasta ja matemaattisista aineista. Hän harkitsi molekyylibiologian opintoja tai lääketieteelliseen pyrkimistä.

”Minulle ei ollut missään vaiheessa selvää, että haen tekniselle alalle. Lisäsin hakuvaihtoehtoihini Aalto-yliopiston bioinformaatioteknologian, koska sen lyhyt infoteksti vaikutti mielenkiintoiselta”, Susan muistelee.

”Se osoittautui loistopäätökseksi, vaikkei ollutkaan pitkän pohdinnan tulos. Aalto-yliopistossa opiskelu oli mahtava kokemus.”

Susan pääsi kandiopintojensa aikana töihin ohjelmistoyhtiö Visma Solutionsille. Motivoiva työ vahvisti jo Ohjelmointi 1 -kurssin aikana syntynyttä kiinnostusta ohjelmointiin – ja herätti ajatuksen urasta ohjelmoinnin parissa.

”Bioinformaatioteknologia oli todella kiinnostavaa, mutta ohjelmointi kiehtoi minua vielä enemmän. Onneksi Aallossa on useimmiten varsin helppo vaihtaa pääainetta, jos siltä tuntuu.”

”Otin maisteriopintoihini pääaineeksi HCI:n eli Human-Computer Interaction -ohjelman. Pääaineen vaihtaminen ei edes hidastanut opiskelutahtiani. Olin jo tehnyt muutaman maisterikurssin bioinformaatioteknologian puolelta, mutta sain ne helposti sisällytettyä vapaavalintaisiin sivuaineopintoihini.”

Helposti lähestyttävää teknologiaa ja tekoälytaitoja

Human-Computer Interaction -pääaineen opiskelijat oppivat suunnittelemaan uusia, parempia tapoja, joilla ihmiset ja tietokoneet voivat olla vuorovaikutuksessa. Opinnot rakentuvat tietotekniikan ja sähkötekniikan pohjalle.

”Minuun vetosi erityisesti HCI:n ihmislähtöinen näkökulma. Opinnoissa keskitytään ratkaisuihin, jotka ilahduttavat käyttäjiä ja tekevät teknologiasta helpommin lähestyttävää”, Susan kertoo.

”Maisteriopinnoista minulle jäi kirkkaimpana mieleeni ryhmäprojektit, joissa oli mukana asioista aidosti innostuneita ihmisiä. Software Architectures -kurssi, jossa kehitettiin ryhmän kanssa sovellukselle arkkitehtuuri, on hyvä esimerkki. Meillä oli monikansallinen ryhmä, jossa oli mukana niin vaihto-opiskelijoita kuin suomalaisia, ja erilaisten näkökulmien kuuleminen auttoi minua oivaltamaan asioita, joita en olisi yksin tullut koskaan ajatelleeksi.”

Työssään ohjelmistokehittäjänä Susan hyödyntää erityisen paljon Aalto-yliopistossa kartuttamaansa tekoälyosaamista. 

”Enpä olisi sitäkään osannut arvata”, hän naurahtaa. ”AI oli isosti pinnalla opintojeni aikana – jossain vaiheessa jopa pohdin, että kylläpä tätä tekoälyä tungetaan nyt joka tuutista – mutta nyt työelämässä näen miksi. AI-osaaminen on työssäni todella tärkeä taito. Tekoäly ei ole minulle pelkkä musta laatikko, vaan ymmärrän AI:n toimintaperiaatteet ja osaan hyödyntää sitä järkevästi.”

Kuorolaulua, tankotanssia ja purjehtimista

Opiskeluvuosien parhaat muistot syntyivät Susanille tapahtumista, opiskelijareissuista ja ennen kaikkea muista opiskelijoista.

”Aalto-yliopiston laaja ja monimuotoinen opiskelijayhteisö on todella lämmin. Kaikkia kohtaan löytyy kunnioitusta. Olin yhden vuoden kiltani International Captain, eli kv-kippari. Sain siinä roolissa katsoa uusien kansainvälisten opiskelijoiden perään ja tehdä yhteistyötä muiden kiltojen kv-kipparien kanssa. Se oli hauskaa ja tutustuin moneen mahtavaan ihmiseen.”

”Toimin myös kiltamme häirintäyhdyshenkilönä. Fuksivuonnani sellaisia ei vielä ollut kaikissa tapahtumissa, mutta opintojeni loppuvaiheeseen mennessä joka ikisessä tapahtumassa oli jo aina joku, johon sai ottaa yhteyttä, jos koki mitään epäasiallista”, Susan huomauttaa.

Susan korostaa, että Aalto-yliopistossa löytää samanhenkisiä ihmisiä helposti. 

”Aallossa on yhdistys melkein kaikelle – ja jos ei ole, sellaisen voi perustaa! Harrastin opiskeluvuosina vaikka mitä: lauloin sekakuoro Dissonanssissa, opin tankotanssia – ja vaikken ollut eläissäni purjehtinut, lähdin opiskelukaverin innostamana mukaan Teekkaripurjehtijoihin. Purjehtimisesta tuli rakas harrastus.”

Tulevaisuuden valintojaan pohtiville nuorille Susanilla on hyvä neuvo: 

”Kannattaa katsoa eri koulujen kurssitarjontaa kokonaisuudessaan, eikä tuijottaa pelkkiä pääaineita. Ainakin Aalto-yliopistossa on valtavasti valinnanvaraa ja mahdollisuuksia tehdä tutkinnosta oman näköinen kiinnostavilla sivuainevalinnoilla ja vapaavalintaisilla kursseilla.”

Teksti: Joanna Sinclair