ɫɫ��

Pyydämme Kauppiksen 110-vuotisjuhlavuoden aikana niin entisiä kuin nykyisiä kauppislaisia (erit. henkilökuntaa) jakamaan oman Kauppis-muistonsa. Näistä muistoista koostuu juttusarja ”Minun Kauppis-muistoni” tai ”Meidän Kauppis-muistomme”.

Aloitimme työt Kauppakorkeakoulun ura- ja rekrytointipalveluissa syksyllä 2007, aloituspäiviemme välillä oli vain muutama viikko. Pian työsuhteidemme alettua olivatkin jo ARENA-messut, joten hulina alkoi välittömästi. Mahtoikohan liian samanaikainen tulomme Kauppiksen ura-rekryihin olla syy siihen, että kauppislaiset usein sekoittivat meidät toisiimme? ?

ARENA-kontaktointimessujen järjestämisestä on paljon hauskoja muistoja vuosien varrelta. Messujen järjestämisessä oli aina melkoinen urakka, vaikka harva ehkä ymmärtääkään, kuinka aikaisin moni valinta ja varsinainen toimenpidekin tehdään. Messurakentamisessa olimme itsekin kädet savessa: teippailimme julisteita pitkin päärakennusta, roudasimme messukamaa pitkin taloa, kaikenlaista järjesteltävää riitti. Suojeltuihin seiniin ei mitä tahansa kiinnityksiä saanut laittaa ja monesti julisteet ja opasteet tippuivat jo rakennuspäivän iltana lattialle. Saatoimme ripustaa niitä kolmannen kerran vielä messuaamuna. Jonain vuonna joku yritysesittelijä oli tuonut pakastimen jäätelöineen jo ”tänään”, vaikka oli sovittu, että se tapahtuisi vasta ”huomenna”, mistä seurasi säätöä. 

Muutoksia viime metreille saakka

Oman mausteensa maukkaaseen soppaan tuovat aina osallistuvat organisaatiot ja niissä tapahtuvat muutokset. Olemme nähneet näytteilleasettajilta sekä massiivisia yt-ilmoituksia vain viikkoa ennen tapahtumaa, fuusioita ja nimenvaihdoksia että viime hetkellä mukaan tulevia organisaatioita. Kerrankin eräs yritys vaihtoi nimeään virallisesti vain pari viikkoa ennen messuja. Messuoppaaseen he jäivät vanhalla nimellä ja brändillä, mutta messuilla he esiintyivätkin jo uusilla tunnusmerkeillä. Siinä oli opiskelijoilla pähkäilemistä. Joskus saimme uudet brändimateriaalit ajoissa messuopastakin varten, mutta ne piti silloin pitää tiukasti salaisuutena oppaan ilmestymiseen asti.

Annemari (Rautio) kertoo, että mieleenpainuvimpia messuhaasteita on ollut se kerta, kun koko juhlasali pimeni! Taisi olla jopa ensimmäiset messut, joilla olimme Tanjan (Makkonen) kanssa mukana. Onneksi vika oli vain inhimillinen virhe – joku oli napannut sähköt irti seinästä ?.

Sähköön liittyy myös toinen erikoinen tilanne, jolloin kyllä olimme jo Otaniemessä. Järjestimme Väreessä (Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun rakennuksessa) opiskelijoille koulutuksen CV:n ja työhakemuksen tekemisestä, kun yhtäkkiä miltei koko kampus pimeni. Onneksi olin pitänyt kyseisen koulutuksen aika monta kertaa ja onnistuimme siinä kohtuullisen hyvin ilman sähköisiä apuvälineitä. Ja onneksi luokkahuonekin sijaitsi paikassa, johon pääsi sentään ikkunoista luonnonvaloa – ei tarvinnut ihan pimeässä kouluttaa, Annemari kertoo.

Lämmin messutunnelma ja upeita harjoittelijoita

Messut ovat aina olleet kotoisat ja tunnelma lämmin kaikkine ihmisineen. Välillä jännitimme, tulevatko opiskelijat paikalle, kun messupäivälle oli luvattu lumimyräkkä, mutta kyllä sieltä väki valui lumessa kahlaten paikalle ja Töölön päärakennus täyttyi iloisesta puheensorinasta. Muistelen myös lämmöllä hauskoja hetkiä opiskelijoiden ja yritysedustajien kanssa After ARENAssa. Perinne siis oli, että varsinainen messupäivä päättyi epäviralliseen osuuteen, jolloin kokoonnuimme ravintola Proffaan rentoutumaan. Yksikin Aikuinen nainen -esitys on jäänyt aivan erityisesti mieleen... ?, Tanja kertoo.

Koko aikaa Kauppiksella tiimissämme ovat ilahduttaneet monet ihanat harjoittelijat ja ARENA-koordinaattorit, jotka ovat olleet Kauppiksen opiskelijoita. Olemme itsekin pysyneet ”25-vuotiaina” nuoressa seurassa ?. Monet harjoittelijat ja koordinaattorit ovat jääneet verkostoomme ja on ihana nähdä heitä aina välillä, nyt myös mukana alumnitoiminnassamme.

Tanja kertoo, että opiskelijat ovat muutenkin hänen työnsä ytimessä. Heidän vuokseen tätä työtä teen ja auttaminen on se mielekkäin osa työtä. Muistan, miten kerrankin erästä opiskelijaa autettuamme työnhakupapereiden viilaamisessa ja haastatteluharjoituksessa hän ilmestyi myöhemmin toimiston ovelle pullakassin kanssa. Opiskelija oli saanut hakemansa työpaikan ja toi meille kiitokseksi kassillisen pullaa. Olimme ällistyneitä, mutta kiitollisia, ja pulla kyllä maistui. Vaan ei olisi tarvinnut pullaa tuoda; auttaminen on työtämme, josta todella pidämme.

Tanja Makkonen
erityisasiantuntija, ura- ja rekrytointipalvelut

Annemari Rautio
erityisasiantuntija, yrityssuhteet

#kauppis110