Luonto keskiössä Aallon kampussuunnitelmassa

Alvar Aallon suunnitelmat Otaniemen kampusalueelle ovat hyvä esimerkki siitä, miten luonto ja rakennettu ympäristö voivat sulautua yhteen, luoden harmonisen ja kestävän kokonaisuuden. Aallon visioissa kampuksen luonteenomaisina piirteinä olivat hoidettu nurmikko, puuryhmät ja yksittäiset puut, jotka yhdessä Otaniemen puistohistorian kanssa luovat ainutlaatuisen kokonaisuuden. Aallon kampussuunnitelman mukaan nämä luontoelementit tuli säilyttää ja selkeyttää, jotta ne voisivat jatkossakin toimia alueen esteettisinä ja ekologisina elementteinä.

Vihreys ja puusto säilytettävä
Aallon pitkäjänteinen ja kestävä ajattelu ilmeni hänen suhtautumisessaan kampusalueen puuston säilyttämiseen. Tämä periaate oli myös myöhemmän Otaniemen hoitokunnan linja, mikä oli samaa mieltä puiden säilyttämisen tärkeydestä. Puiden suojelemiseksi suunniteltiin jopa erityistoimia.
Alueen puistojen suunnittelussa hyödynnettiin monia asiantuntijoita. 1950-luvun lopulla puutarhasuunnittelija laati alueelle puistosuunnitelman, joka tähtäsi puistometsän luomiseen. Suunnitelma sisälsi jo tuolloin kampusmetsän kunnossapitotoimenpiteitä sekä mahdollisten kulkukäytävien suunnittelua.
Elissa Aallon mukaan Alvar Aallon suunnittelutyössä keskeistä oli ajatus, että vehreyttä ei tulisi keinotekoisesti luoda, vaan kaupunkirakentamisessa tulisi kunnioittaa luonnon omaa rakennetta, topografiaa ja valon vaihteluita. Alvar Aalto uskoi, että luontoympäristön ja rakennusten liittäminen toisiinsa on tärkeä osa modernia kaupunkisuunnittelua, ja symbolisella lähestymistavalla voidaan ilmaista ihmisen ja luonnon välinen erottamaton yhteys. Aallon suunnitelmissa julkiset tilat ja pääasialliset kulkuyhteydet olivat siinä keskiössä, josta luontoa lähestyttiin.
Alvar Aalto: Valtakuntamme suunnittelu ja kulttuurimme tavoitteet (1949).Luontohan on vapauden symboli. Joskus luonto on suorastaan vapauden käsitteen aiheuttaja, sen ylläpitäjä.
Edellä aikaansa, edelleen ajankohtainen
Alvar Aallon suhtautuminen luontoon oli monin tavoin edellä aikaansa. Hän on muun muassa jo vuonna 1930 pohtinut kaupunkisuunnittelun ekologisia ulottuvuuksia ja kritisoinut tuolloin suosittuja, mutta Aallon mielestä epätaloudellisia puutarhakaupunki-ideoita. Hänen mukaansa teknisten ratkaisujen avulla ulkoilma ja luonto voisivat tulla osaksi jokaista asuntoa. Tavoite ei ollut erottaa tiukasti rakennettua ympäristöä luonnosta, vaan luoda kaupunkialue, jossa luonnonympäristö oli kiinteä osa asukkaidensa elinympäristöä.
Aallon näkemys luonnon ja kaupunkisuunnittelun suhteesta oli radikaali ja edelleen ajankohtainen. Hän ei pitänyt luonnon huomioimista vain esteettisenä valintana, vaan uskoi sen olevan tehokas keino lisätä alueen taiteellisuutta ja toimivuutta. Hänen mukaansa luonto oli vapauden symboli ja sen integroiminen kaupunkisuunnitteluun auttaisi saavuttamaan harmonisemman ja kestävämmän ympäristön. Aalto oli vakuuttunut siitä, että pohjaamalla tekniset suunnitelmat luontoon, yhteiskunta voisi luoda paremman ja vapaamman elinympäristön kaikille.
³¢Ã¤³ó³Ù±ð±ð³Ù:
Otaniemen keskeinen kampusalue, kulttuuriympäristöselvitys. Livady Oy & Maisema-arkkitehtuuri MM. (2014)
Otaniemen, Keilaniemen kaavarungon alueen rakennetun ympäristö miljöötyypitys. Espoon kaupunki. (2019)
Lue lisää uutisia

Tutkimus: Uusien rakennusten päästöistä 70 prosenttia tulee rakentamisesta – eikä sitä huomioida tarpeeksi
Energiatehokkuus ja uusiutuvan energian käyttö ovat vähentäneet uudisrakennusten elinkaaripäästöjä, mutta rakentamisen päästöt eivät ole laskeneet. Viheralueiden vaaliminen ja puurakentamisen suosiminen tekisi rakentamisesta kestävämpää, korostavat tutkijat.
Tutkimustulos: Asiakastyytyväisyys Aalto-yliopiston kampuksen toimitiloihin pysyy korkealla tasolla
ACRE arvioi toimitila-asiakkaidensa tyytyväisyyttä vuosittain asiakastyytyväisyyskyselyn avulla. Lue viimeisimmän kyselyn tuloksista.
Avoimen tieteen kohokohta keväältä: Aallon avoimen tieteen palkintojuhla
Kokoonnuimme A Gridiin juhlimaan Aallon avoimen tieteen palkinnon 2024 saajia ja keskustelemaan avoimesta tieteestä.