Lukujärjestyksessä räppiä, matematiikkaa ja sovittelua
Elina Koivisto oli mukana testaamassa Koulun toimivuutta. Za'atrissa. Kuva: Jari Kivelä
Aaltolainen Elina Koivisto odotti näkevänsä pakolaisleirillä kurjuutta ja toivottomuutta. Jordaniasta hän palasi liikuttuneena – ja täynnä kunnioitusta.
”Leiri on toki ankea paikka, mutta ihmiset olivat siitä huolimatta mielettömän energisiä ja aikaansaavia. Siellä oli uskomattoman fiksuja ja koulutettuja tyyppejä, jotka pystyvät mihin tahansa”, hän kertoo kokemuksestaan Za’atrin pakolaisleirillä, jossa joukko aaltolaisia pilotoi Demos Helsingin ja Kirkon Ulkomaanavun kanssa Koulu School -vertaisoppimisen mallia.
Malli rakentuu kahdelle ydinajatukselle: ihmiset oppivat vertaisiltaan ja mihin tahansa hyvään oppituntiin kuuluu viisi elementtiä: aktivointi, teoria, motivointi, vuorovaikutus ja soveltaminen. Viime elokuussa malli valloitti luovan hulluuden festivaaliksikin kutsutun Burning Manin kävijät, ja puoli vuotta myöhemmin sitä testattiin nepalilaisen ammattikoulun kanssa.
Viisi sormea, viisi tärkeää oppitunnin elementtiä. Kuva: Jari Kivelä
Za’atrissa Koivisto ja muut tiimin jäsenet rakensivat ensin kolmen päivän ajan koulutiloja yhdessä leirin asukkaiden kanssa. Oppitunteja pidettiin neljänä päivänä, monessa eri ryhmässä.
”Kulttuurista johtuen tytöille ja pojille piti olla omat ryhmänsä. Tavoitteena oli pitää niiden koko reilussa parissa kymmenessä oppilaassa, mutta monet toivat innoissaan mukanaan ystävänsä ja vanhempansa, joten tunneilla saattoi olla yli 60 oppilasta”, Koivisto muistelee.
Rankka todellisuus oli vahvasti läsnä.
Lukujärjestys rakentui Koulu Schoolin idean mukaan osallistujien oman osaamisen ja toiveiden mukaiseksi. Tuntien kirjo oli huima: jalkapallosta matematiikkaan ja lämpimien asusteiden neulomiseen. Rankka todellisuus oli vahvasti läsnä.
”Yksi nuori vertaisopettaja opetti ristiriitojen sovittelua. Räppitunnilla sanoituksissa käsiteltiin esimerkiksi äidin kuolemaa ja sitä, miltä tuntuu, kun pommit putoavat ihan lähelle.”
Koulu Schoolista saatu palaute oli pääosin erittäin positiivista. Koulun osallistujat kokivat opettamisen voimaannuttavana ja kuvailivat, että kokemus auttoi heitä unohtamaan pelkonsa ja antoi positiivista energiaa. Koiviston mukaan suurin haaste on jatkoa ajatellen se, miten suomalaiset vetäjät voisivat tehdä itsensä tarpeettomiksi.
”Me haluamme muotoilla tästä sellaisen, että se olisi parhaiten hyödynnettävissä hauraissa konteksteissa; tehdä Koulusta sellaisen paketin, jonka voi pistää lentokoneeseen tai sähköpostiin ja lähettää mihin tahansa. Seuraavaksi analysoimme keräämäämme dataa ja pohdimme Kirkon Ulkomaanavun kanssa, miten Koulu School voitaisiin ottaa osaksi sen ohjelmatyötä”, Elina Koivisto kertoo.
äپٴᲹ:
Elina Koivisto
Tutkija, Aalto-yliopisto
elina.koivisto@aalto.fi
Lue myös:
Lue lisää uutisia
Mielipidekirjoitus: Suomen kielen oppiminen osaksi tutkintojen rakenteita
Tässä mielipidekirjoituksessa Helsingin yliopiston asiantuntija Rebekka Nylund ja Aalto-yliopiston yliopistonlehtori Elisa Räsänen pohtivat EU:n osarahoittamassa Kielituetut osaamispolut -hankkeessa oppimaansa ja tarjoavat ehdotuksia, miten ja miksi suomen kielen oppimista voisi tuoda osaksi korkeakoulujen tutkinto-ohjelmien rakenteita.
Millaiseksi työnhaku muuttuu tekoälyn aikakaudella?
Aalto-yliopiston opiskelijat hahmottelivat työnhaun tulevaisuutta Alma Careerille.
Vaatimattomista oloista vuorineuvokseksi – visionäärin viimeinen lahja elää Aalto-yliopistossa
Lampénien testamenttilahjoitus tukee Aalto-yliopiston kemiantekniikan opiskelijoita ja tulevaisuuden osaajia stipendien avulla. Vuorineuvos ja kemiantekniikan diplominsinööri Aleksander Lampén oli suomalaisen puunjalostusteollisuuden sekä selluloosateollisuuden merkittävä edelläkävijä. Hänen perintönsä edistää edelleen kansainvälistymistä ja korkealaatuista tutkimusta biotuotetekniikan alalla. Lahjoitus Aalto-yliopistolle on vaikuttava sijoitus koulutukseen, innovaatioihin ja yhteiskunnan uudistamiseen.