Lahjoittajaterveiset
Kauppakorkeakoulun lahjoittajien tervehdyksiä Kauppakorkeakoululle.
Lahjoittaja Pentti Ahnger: Kauppakorkeakoulu antoi hyvät eväät työelämään
Kiinnostuin työvuosina opiskelijamentoroinnista, ja olen saanut tutustua moniin mukaviin ja fiksuihin kyltereihin.
Muutin Keski-Pohjanmaalta Helsinkiin vuonna 1968, jolloin aloitin opinnot Kauppakorkeakoulussa. Helsingistä tiesin suunnilleen sen, mitä ruotsin oppikirjassa kerrottiin: det är mycket farligt att korsa den breda Mannerheimvägen. No, siitäkin on selvitty! Jäin eläkkeelle vuonna 2011, ja sen jälkeen on ollut mukava keskittyä harrastuksiin. Valokuvaus, kirjat, teatteri ja konsertit ovat houkuttaneet, ja monille mukaville matkoillekin olemme vaimon kanssa ehtineet. Liikuntaa ei näillä vuosilla passaa unohtaa, paikalleen ei ole hyvä jäädä.
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen oli mietittävä opiskelupaikkaa. Sukulaiset varmaan toivoivat lääkäriä tai insinööriä, mutta ne ammatit eivät kiinnostaneet. Muistan ajatelleeni sosiologiaa, mutta lopulta arvostin Kauppakorkeakoulun monipuolisuutta, kun opintosuuntia näytti olevan aika monta, ja lopullisia valintoja sai pohtia vielä opintojen aikanakin.
Asunnoista oli kova pula niinä aikoina. Ensimmäinen nukkumapaikka löytyi Hämeentieltä vanhemman pariskunnan ylimääräisestä huoneesta, jonka sain jakaa toisen kaverin kanssa.
Syyslukukauden jälkeen sitten tärppäsi, ja osoitteeksi tuli KY:n asuntola Pohjoinen Rautatiekatu 21:n 7. kerroksessa. Siellä asusti kolmisenkymmentä kaveria pääasiassa pienissä, 10 neliön kopeissa, joihin mahtui tärkeimmät eli sänky ja jääkaappi. Kaikki olivat eri puolilta Suomea pääkaupunkiin kulkeutuneita. Varsin ilmeistä oli, että seiskassa arvostettiin paitsi opiskelua, myös sosiaalista elämää kaikissa muodoissaan. Oma merkityksensä elämän opiskelussa oli tietenkin KY:n suosituilla menopaikoilla saman talon alakerrassa. Melkein kaikki seiskan kundit kuitenkin selvittivät opintonsa kunnialla, niin minäkin, ja innostuin jatkamaan lukuja kauppatieteiden kandidaatiksi asti vuoteen 1975.
Valtakunnan politiikka oli opiskelijaystävällistä
60-luvun loppu oli hyvin poliittista aikaa myös korkeakouluissa. Esko Seppänen, josta sittemmin tuli kansanedustaja ja europarlamentaarikko, piti mahtavia palopuheita, ja arvokkaita proffiakin pantiin silloin tällöin ahtaalle. Kauppiksen opiskelijat eivät ehkä kaikkein punaisimpia silti olleet. Valtakunnan politiikka oli opiskelijaystävällistä. Opiskelijat saivat mahdollisuuden nostaa opintolainoja ilman vakuuksia tai takaajia, mikä ainakin itselleni oli tosi tervetullut juttu. Monenlaisia lisätienestejä kuitenkin tarvittiin mm. kesätöistä Sundsvallin alumiinitehtaalla ja rautakaupan tiskin takana Hammerfestissä.
Pääaineekseni valikoitui laskentatoimi, ja ensimmäiset työpaikat olivat julkisen hallinnon puolella ensin suunnittelijana ja sitten myös talouspuolen päällikkötehtävissä. Pääosa työvuosia kertyi vuodesta 1982 lähtien Säästöpankkiryhmässä pankkien it-palvelujen talousjohtajana. Viimeiset kymmenkunta työvuotta palvelin Paperinkeräys Oy:n talousjohtajana.
Kauppakorkeakoulu antoi hyvät eväät työelämään, mutta tietenkin tuli selväksi, että joka päivä täytyi oppia uutta ja kehittää itseään. Analyyttisenä henkilönä arvostin uran alkuaikoina numeroita enemmän. Kokemus osoitti, että tulokset syntyvät yhteistyössä, ja leadership-taidot ovat aivan olennaisia. Monipuolinen koulutus ja monipuoliset työtehtävät it-johtamisesta henkilöstöasioihin pitivät yllä omaa motivaatiotani.
Sain aikanaan Kauppiksesta paljon
Opiskelukavereista sain monia hyviä ystäviä. Erityisesti KY:n asuntolassa näitä kaveruuksia syntyi helposti. Tapaamme nyt jo harmaantuneiden herrojen kesken melko säännöllisesti pari kolme kertaa vuodessa. Kauppatieteiden kandidaattiyhdistyksen matkat ja muut tapaamiset auttavat myös pitämään kontakteja yllä.
Kiinnostuin työvuosina opiskelijamentoroinnista, ja sain tutustua moniin mukaviin ja fiksuihin kyltereihin. Mentorointikeskustelut olivat hyödyllisiä itsellekin, ja oli kiinnostavaa kuulla nuorten ajatuksia opiskelusta ja elämästä.
Tuntui jotenkin luontevalta lähteä myös Kauppakorkeakoulun lahjoittajaksi, kun tilaisuus siihen tuli. Koen saaneeni koululta aikanaan paljon, yhteys on säilynyt ja on mukavaa, kun voi pienellä panoksellaan olla myös nykyisen Kauppiksen tukija. Hienoa, että koulu muistaa alumnejaan ja tarjoaa mielenkiintoisia luentoja ja muuta säännöllistä toimintaa. Uskon, että Aalto-yliopiston yhdistelmä tekniikkaa, taidetta ja taloutta tuottaa tulevaisuudessa entistäkin osaavampia kauppatieteilijöitä. Onnittelut 110-vuotiaalle!
Pentti Ahnger
alumni, lahjoittaja
Lämmin kiitos sekä lahjoituksestasi että tarinasi jakamisesta Pentti!
Lue lisää lahjoittamisesta
Kauppakorkeakoulu – tulevaisuutta rakentamassa
Me Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa teemme työtä paremman liiketoiminnan ja yhteiskunnan puolesta kouluttamalla tulevaisuuden osaajia.
Lue lisää uutisia
Mielipidekirjoitus: Suomen kielen oppiminen osaksi tutkintojen rakenteita
Tässä mielipidekirjoituksessa Helsingin yliopiston asiantuntija Rebekka Nylund ja Aalto-yliopiston yliopistonlehtori Elisa Räsänen pohtivat EU:n osarahoittamassa Kielituetut osaamispolut -hankkeessa oppimaansa ja tarjoavat ehdotuksia, miten ja miksi suomen kielen oppimista voisi tuoda osaksi korkeakoulujen tutkinto-ohjelmien rakenteita.
Millaiseksi työnhaku muuttuu tekoälyn aikakaudella?
Aalto-yliopiston opiskelijat hahmottelivat työnhaun tulevaisuutta Alma Careerille.
Vaatimattomista oloista vuorineuvokseksi – visionäärin viimeinen lahja elää Aalto-yliopistossa
Lampénien testamenttilahjoitus tukee Aalto-yliopiston kemiantekniikan opiskelijoita ja tulevaisuuden osaajia stipendien avulla. Vuorineuvos ja kemiantekniikan diplominsinööri Aleksander Lampén oli suomalaisen puunjalostusteollisuuden sekä selluloosateollisuuden merkittävä edelläkävijä. Hänen perintönsä edistää edelleen kansainvälistymistä ja korkealaatuista tutkimusta biotuotetekniikan alalla. Lahjoitus Aalto-yliopistolle on vaikuttava sijoitus koulutukseen, innovaatioihin ja yhteiskunnan uudistamiseen.