ɫɫ��

Kauppakorkeakoulun alumni ja lahjoittaja Ari Koskivaara on syntynyt ja asunut koko elämänsä Helsingissä. ”Kävin oppikouluni Helsingin Lyseossa (Ressu) ja kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 1964. Olin jo lukioaikoina ja myöhempinä kesinä töissä Helsingin Osuuskaupalla, Keskon varastossa ja Pohjois-Saksassa ja Itävallassakin. Kaikista niistä sain arvokasta työkokemusta!”

Lukion jälkeen Ari Koskivaara meni armeijaan, jossa hän kävi Reserviupseerikoulun kurssin 118. ”Olin aktiivinen ja osallistuin kaikenlaisen vapaa-ajan tekemisen järjestämiseen. Vuotta myöhemmin vuonna -65 aloitin vuoden kestäneet opinnot Suomen Liikemiesten kauppaopistossa, joka oli hyvä koulu. Halusin kauppaopistossa keskittyä opintoihin, jotta saisin tarvittavia pisteitä päästäkseni sisään Kauppakorkeakouluun.” 

Ensikosketuksen Kauppakorkeakouluun Ari sai yllättäen ulkoiluttaessaan koiraansa Runeberginkadulla. Kaksi mursujaisia (uusien opiskelijoiden kastajaistapahtuma) viettänyttä opiskelijaa juoksi hänen luokseen ja pyysi saada koiran lainaan. ”Suostuin toki, ja päädyimme koirani kanssa koulun juhlasalin lavalle yleisön hurratessa – koirani ansiosta nämä opiskelijat voittivat mursujaishaasteen. Kokemus oli niin innostava, että osittain juuri se motivoi minua hakemaan Kauppakorkeakouluun, jossa aloitin opintoni vuonna 1966.”

”Olin Kauppis-vuosina mukana monenlaisessa KY:n toiminnassa, jossa meillä muodostui mukavia ryhmiä. Osallistuin muun muassa KY:n ohjelmatoimikuntaan, joka järjesti kuntailtoja. Erään kuntaillan ohjelmanumerona keksimme esimerkiksi järjestää ”rumaluistelua” kaunoluistelun vastapainoksi. KY:ssä kuuluin myös edustajistoon ja kahteen eri hallitukseen.” 

Upein juttu oli tietysti FINNFOCUS-vientinäyttely lokakuussa 1968. ”Silloin me 150 kauppatieteiden opiskelijaa järjestimme ”uivan vientinäyttelyn”. Vienninedistämisnäyttelyyn osallistui 140 suomalaista näytteilleasettajaa, joiden tavoitteena oli joko päästä Iso-Britannian markkinoille tai vahvistaa läsnäoloaan niillä. Saimme Amerilta käyttöömme autolautta m/s Finnpartnerin miehistöineen ja seilasimme sillä Thames-jokea Towerin sillan kupeeseen.” 

KY:n tiedotussihteerinä Ari Koskivaara toimi lukuvuoden 1969–1970. 

Vastaanottovirkailijan työstä vientipäälliköksi

Ruusulankadun asuntola muuttui kesäisin Mercur-nimiseksi kesähotelliksi, jossa Ari Koskivaara toimi portsarina kesän 1968. ”Siinä tehtävässä myös kielitaitoni harjaantui. Ensimmäisen pidemmän työkokemuksen sain sukuni omistamassa Forsmanin kiviveistämössä.”

Kesäkuussa 1970 hän aloitti vientipäällikkönä maa- ja metsätalouskonevalmistajien vientiorganisaatio Oy Farmer Ab:ssä, joka oli keskusosuusliike Hankkijan tytäryhtiö. Muutaman vuoden kuluttua hän jatkoi yrityksen toimitusjohtajana. ”Tasan 40 vuotta myöhemmin eläköidyin samasta yrityksestä. Hankkijan omistaja Novera oli mennyt konkurssiin vuonna 1992, jonka jälkeen jatkoimme toimintaa henkilöstömme lunastettua Farmerin. Minusta tuli tuolloin Farmerin pääomistaja. Farmer lopetti toimintansa vuonna 2014, kun valmistajat saattoivat itse hoitaa vientitoimintansa.

Mukavaa alumnitoimintaa ja terveisiä Kauppikselle

Ari Koskivaara on Kauppiksen vuosikurssia -66. Vuosikurssi kokoontuu vapaamuotoisesti kerran tai pari vuodessa Musiikkitalolla. ”Perinne on mukava, mutta vielä merkityksellisempiä ovat useat opintojen aikana syntyneet pienemmät porukat. Näistä pienistä ryhmistä Rupusakki on meidän sellainen 6 pariskunnan muodostama ystäväpiiri, jolla mm. vietämme aina vapun.”

Myös jalkapalloyhdistys oli ja on yhä tärkeä. ”EKOKY-08 ry:n jalkapallojoukkue perustettiin keväällä 1968, mutta nimesimme sen tarkoituksella -08:ksi, jotta saatoimme viettää yhdistyksen 60-vuotisjuhlia jo heti ensimmäisen toimintavuoden jälkeen”. Yhdistys toimii edelleen. ”Nykyään tosin pidämme vuoden aikana yhden niin sanotun lumellisen kokouksen ja yhden lumettoman kokouksen, joista kummassakaan ei nappulakenkiä tarvita. Joukkueessa on usean eri vuosikurssin alumneja.”

”Tämän päivän Kauppikselle toivon kaikkea hyvää, ja olen siksi myös halunnut tukea koulua lahjoitusten muodossa. Haluaisin vielä korostaa, että luokkahuoneista ja -tiloista kannattaa pitää kiinni. Opiskelijoiden keskinäinen aito kohtaaminen tapahtuu niissä ja sujuvasti opintojen ohessa. Opit vanhenevat, toisin kuin ystävyys.”

Toimitustiimi: Terhi Ollikainen, Jonna Söderholm ja Fiona Jokivuolle