ɫɫ��

Yliopistolehtori Marko Keskiselle myönnettiin Aalto-yliopiston Insinööritieteiden korkeakoulun vuoden 2015 opetuspalkinto. Perusteluiden mukaan opetus on suunniteltu kokonaisuudeksi, joka tukee opiskelijoiden oppimisprosessia.

Kanditason vesi- ja ympäristötekniikan kurssilla on 150 opiskelijaa. Keskinen pohti miten opiskelusta saisi näin isossa joukossa kehitettyä mahdollisimman vuorovaikutteista, opiskelijakeskeistä ja innostavaa.

Lehtori päätyi rakentamaan opetuksen käänteisen oppimisen ja vertaisoppimisen yhdistelmälle. Kurssilla käytetään hyväksi lukupiiriä, mutta perinteinen luento–lukupiiri-järjestys on käännetty päälaelleen.

”Ajatuksena on, että opiskelijat lukevat ensin annetun lukumateriaalin itsenäisesti ja keskustelevat siitä sitten yhdessä lukupiireissä. Tällöin he oppivat ennen kaikkea vertaisiltaan eivätkä vain opettajalta”, Keskinen sanoo.

Työskentelyä ryhmässä verkkoympäristöä hyödyntäen

Kehittyneet e-oppimisen tekniikat antavat hyvän perustan toteuttaa uudenlaisia opetusmenetelmiä.

”Monista lähteistä saatavaa tietoa voi jakaa opiskelijoille verkkoympäristössä. Kanditason kurssilla on tärkeää, että opiskelijat pystyvät kytkemään teorian käytäntöön. Siksi lukumateriaalina voi olla rinnakkain vaikkapa luentomonisteemme vesirakentamisesta sekä kaupunginhallituksen aloite Vanhankaupunginkosken padon purkamisesta”, Keskinen toteaa.

Opiskelijat saavat lukumateriaalin Aallon uuden MyCourses-oppimisympäristön kautta. Tänä syksynä MyCourses:ia on käytetty myös viikkoharjoitusten tekemiseen: opiskelijat tekevät ja palauttavat harjoitukset sähköisesti ja ne myös arvioidaan suoraan MyCourses:ssa. Lisäksi kurssilla hyödynnetään verkkopohjaista Presemo-aktivointityökalua.

”Aallon sähköiset oppimisalustat ovat tukeneet kurssia loistavasti. Näin suurella kurssilla on tärkeää, että tieto ja materiaalit ovat helposti kaikkien saatavissa ja esimerkiksi lukupiiriraporttien ja viikkoharjoitusten palautus ja arviointi onnistuu sähköisesti”, Keskinen kehuu.

Lukupiiritapaamiset ja luennot on yhdistetty samaan sessioon tietylle päivälle, joten opiskelijoiden ei tarvitse erikseen sopia tapaamisaikoja ja paikkoja.

Lukupiirikeskusteluille on varattu tunti. Eri ryhmien keskustelut tuodaan yhteen Presemossa, jonne kukin ryhmä kirjaa kaikkien nähtäville kaksi kysymystä tai oivallusta. Joillain kerroilla Presemossa taas avautuu äänestys kyseisen kerran teemasta.

”Tosielämän tapauksiin kytkeytyvät äänestykset ovat olleet oiva tapa tuoda erilaisia näkökulmia esiin. Samalla ne auttavat näkemään miten omat tulkintamme syntyvät”, Keskinen sanoo.

Lukupiirin jälkeen Presemoon nostetuista kysymyksistä keskustellaan yhdessä. Ryhmien pitää taustoittaa omat kysymyksensä ja kertoa, miksi he päätyivät niihin. Siten yhteisille pohdinnoille luodaan hyvä perusta. Yleiskeskustelua seuraa vielä tiivis puolen tunnin luento.

Tarkat ohjeet

Kurssin alussa opiskelijoille kerrotaan ryhmään yleisesti kehittyvistä rooleista ja ryhmätyön vaiheista karikoineen.  

”Tällaisella vertaisoppimiselle perustuvalla kurssilla opiskelijoille täytyy antaa tosi selvät raamit siitä miten prosessi etenee, miten oppimista arvioidaan ja ylipäänsä mitä opiskelijoilta odotetaan. Sen jälkeen pitää luottaa siihen, että opiskelijat hoitavat homman: vastuun ja vapauden täytyy kulkea käsi kädessä."

Kurssin puolivälissä ja lopussa opiskelijat arvostelevat arvosanoin ja sanallisesti ryhmän jäsenten työskentelyä, itsensä mukaan lukien. Keskisen mukaan järjestely on toiminut upeasti.

”Opiskelijat saavat toisiltaan arvokasta palautetta vuorovaikutustaidoistaan ja toiminnastaan osana ryhmää. Nämä molemmat ovat tärkeitä taitoja myös työelämän kannalta, mutta niistä saa harmittavan harvoin rakentavaa palautetta.”

Itsearviointi tärkeässä roolissa

Lukupiirien ja luentojen lisäksi kurssilaiset oppivat alan laskentamenetelmiä viikkoharjoituksissa. Ne tehdään itsenäisesti.

”Kun kysyin opiskelijoilta mielipidettä viikkoharjoitusten tekemisestä ryhmässä oli palaute selvää: antakaa meidän tehdä jotain yksinkin!” Keskinen toteaa.

Kurssilla ei ole tenttiä. Arvosana muodostuu puoliksi viikkoharjoituksista, puoliksi lukupiiristä.

Lukupiirin arvosanasta puolet perustuu omaan ja ryhmän muiden jäsenten antamaan arvioon. Keskisen mukaan tämä on aivan keskeistä: kun opiskelijoille annetaan enemmän vastuuta omasta oppimisestaan, täytyy tuota vastuuta seurata myös mahdollisuus arvioida omaa oppimistaan.

Se ei ole johtanut siihen, että opiskelijat antaisivat ylitsevuotavan hyviä arvosanoja itselleen tai toisilleen. Päinvastoin: suurin osa opiskelijoista arvioi omaa toimintaansa kriittisemmin kuin muut ryhmäläiset.

”Oppimistulokset painavat tietenkin enemmän kuin arvosanat. Käänteinen lukupiiri kannustaa lukemaan asioista ennalta, sillä ryhmässä harva kehtaa jättäytyä vapaamatkustajaksi. Vertaispaine toimii paremmin kuin opettajan kontrolli.”

Keskisen mukaan kurssia suunnitellessa haasteena on saada innostumaan myös ne, joille kurssi on vain täydentävä pakollinen sivuaine. Heitä onkin kurssilla valtaosa.

”Eräs opiskelija kertoi kurssipalautteessaan, että hän oppi kurssilla paljon, vaikka aihe ei sinänsä kiinnostanutkaan. Minusta se on yksi parhaista palautteista.”

Ajattelutavan muutos

Käänteisen lukupiirin toteuttaminen vaatii ajattelutavan muutosta niin opettajilta kuin opiskelijoiltakin.

Keskisen mukaan osa opiskelijoista voi olla alussa vastahankaisia ja kysyä, että eikö kurssia voisi yksinkertaisesti tenttiä. Lukupiirityöskentelyn käynnistyttyä mieli on muuttunut ja kurssin jälkeen palaute on ollut pääosin erittäin myönteistä.

”Opiskelijat huomaavat, että lukupiiri toimii ja kuormittaa tasaisesti ilman kurssin lopulle kasautuvaa työtaakkaa. Lukupiirissä vastuut vaihtuvat, ja ryhmäläisten tutustuessa toisiinsa innostus ja tsemppi lisääntyy. Usein syntyy positiivinen kierre”, Keskinen vakuuttaa.

Vierailevat luennoitsijat joutuvat myös muuttamaan opetustapaansa. Luento on saatava mahtumaan puoleen tuntiin ja toisaalta lukumateriaalin miettimiseen sekä keskusteluun panostetaan normaalia enemmän. Kokonaisuutena opettajien kurssiin käyttämä työmäärä ei Keskisen mukaan juurikaan eroa perinteisesti toteutetuista kursseista.

”Kaikki luentosessiot ovat toimineet hyvin. Siitä kiitos kuuluu upeille kollegoilleni, jotka ovat ottaneet uudenlaisen kurssin avoimin mielin vastaan. Iso kiitos myös kurssilla toimineille assistenteille, jotka ovat tukeneet kurssin toteutusta etenkin tänä syksynä kun olen itse ollut pääosin kiinni uuden maisteriohjelmamme toteutuksessa.”

Sovellettavissa muuallakin

Samankaltaista oppimiskeskeistä ja vuorovaikutteista lähestymistapaa käytetään myös uudessa vesi- ja ympäristötekniikan maisteriohjelmassa, jonka valmistelua ja toteutusta Keskinen koordinoi. ”Uudessa maisteriohjelmassamme opiskelijoiden taustat ovat hyvin erilaisia, joten vertaisoppiminen on sielläkin erittäin tärkeässä roolissa: se mahdollistaa opiskelijoiden erilaisten tietojen ja taitojen paremman hyödyntämisen” Keskinen toteaa.

Keskinen on pitänyt käänteisen lukupiirin ajatuksesta myös esitelmän PedaForumissa. Sen pohjalta hän kävi keskusteluja muiden opettajien kanssa ja Keskisen kehittämää käänteisen lukupiirin ideaa onkin sovellettu jo Itä-Suomen yliopistossa sekä Maanpuolustuskorkeakoulussa.

”Oma tapani käänteisen ja vertaisoppimisen yhdistelmästä jalostui Aalto-yliopiston erinomaisten pedagogisten opintojen aikana erilaisia opettamisen tapoja seuratessa. Yhdistelin ideoita joka puolelta. Samalla tavalla toivon, että käänteistä ja vertaisoppimista yhdistävä käänteinen lukupiiri innostaa muita miettimään uusia tapoja toteuttaa opetustaan. Tätä menetelmää saa vapaasti soveltaa!” Keskinen kannustaa.