É«É«À²

Avajaissymposiumissa kuultiin monipuolisia puheenvuoroja kesäkoulun teemaan liittyen. Alustuksissa käsiteltiin metsien käyttöä, puurakentamista, ihmisen kokemuksia puusta tehdyissä asuinympäristöissä ja regeneratiivista arkkitehtuuria.

Symposiumin avasi tutkimusjohtaja Antti Asikainen Luonnonvarakeskuksesta puheenvuorolla Suomen metsien hoidosta. Suomen tilanne on ainutlaatuinen, sillä suuri osa metsistä on yksityisomistuksessa. Metsistä valtaosa on talouskäytössä ja niiden hoitoa ohjaa kansallinen sekä Euroopan unionin sääntely.

Metsät palvelevat kuitenkin muitakin käyttötarkoituksia kuin pelkkää puuaineksen korjuuta. Metsät tarjoavat elinympäristön monille lajeille ja toimivat elintärkeinä hiilinieluina ja -varastoina. Helsingin yliopiston metsätieteiden laitoksen professori Jaana Bäck puhui haasteesta tasapainottaa metsien taloudellinen käyttö luonnon monimuotoisuuden ja ilmastonmuutoksen hillinnän tarpeiden kanssa. Puunkorjuu aiheuttaa haasteita Suomen metsien hiilinielujen ja -varastojen ylläpitämiselle. Suomen metsien luonnon monimuotoisuutta uhkaavat muun muassa rakentaminen, raivaukset ja saastuminen. Ilmastonmuutos aiheuttaa monia uhkia metsien kasvulle, kun kuivuus ja metsäpalot lisääntyvät ja erilaiset tuholaiset ja taudit yleistyvät. Metsien elintärkeiden ympäristötoimintojen ja metsäteollisuuden nykyisen kysynnän tasapainottaminen voi osoittautua mahdottomaksi tehtäväksi.

Alan Organschi, Yalen arkkitehtuurikoulun tiedekunnan vanhempi jäsen, puhui puurakentamisen tulevaisuudesta. Puu on uusiutuva luonnonvara, ja sillä on monia hyödyllisiä ominaisuuksia rakentamisessa. Puurakentaminen itsessään ei kuitenkaan riitä kestävään rakentamiseen, jos sillä rakennetaan laajalle levittäytyviä kaupunkeja, jotka edistävät kestämättömiä elämäntapoja. Puun käytön lisäksi rakennusmateriaalina olisi kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, millaisia kaupunkeja rakentaminen tuottaa, miten materiaali tuotetaan ja käytetäänkö puuosat uudelleen rakennuksissa niiden käyttöiän päätyttyä.

Rinnakkaineloa luonnon kanssa

Keskustelu siirtyi maankäytön ja teollisuuden tasolta ihmisten kokemuksiin, kun Oslon arkkitehtuuri- ja muotoilukoulun yliopistonlehtori Ute Groba puhui asukkaiden näkökulmasta puisissa asuinympäristöissä. Esitys perustui Groban väitöskirjaan Timber Tales: A Qualitative Study of Timber Materiality in Housing Projects. Esitys keskittyi siihen, miten arkkitehtuuri, jossa asukkaat voivat mukauttaa ja muokata sitä ja osallistua asuinympäristönsä ylläpitoon, on yleensä hyvin hoidettua ja pitkäikäistä. Puuarkkitehtuuri voi parhaimmillaan tarjota yksilöllisiä koteja, jotka tarjoavat asukkaille tarttumapintaa materiaaliin ja merkityksellisiä yhteyksiä tiloihin, joissa he asuvat.

Aalto-yliopiston maisemasuunnittelun ja ekologian apulaisprofessori Elisa Lähde puhui uudistuvasta arkkitehtuurista ja siitä, miten suunnittelijoiden tulisi toimia yhteistyössä luonnon kanssa. Ihmiskunnan tulisi löytää molempia osapuolia hyödyttäviä tapoja elää rinnakkain luonnon kanssa, sillä se tarjoaa elintärkeitä ekosysteemipalveluja. poja elää rinnakkain luonnon kanssa, sillä se tarjoaa elintärkeitä ekosysteemipalveluja. Tämän saavuttamiseksi kaupungit ovat ottaneet käyttöön "no net loss city" -periaatteita, joiden tavoitteena on, että biologinen monimuotoisuus ei kärsi nettotappiota kaikissa kehityskaaren vaiheissa. Arkkitehtuurissa voitaisiin pyrkiä luonnolle aiheutuvien haittojen lieventämisen lisäksi tukemaan ekosysteemipalveluja ja muiden lajien hyvinvointia. Uusiutuva lähestymistapa muuttaa näkökulman yksisuuntaisesta luonnonprosessien hyödyntämisestä siihen, että yhteiskunnat ottavat vastuun ekosysteemien ja biologisen monimuotoisuuden ylläpidosta ja hallinnasta.

Aiheesta jatkoi Aalto-yliopiston yliopisto-opettaja Elina Koivisto, joka esitteli yhdessä Aallon väitöskirjatutkija Maiju Suomen kanssa toteuttamaansa Alusta-paviljonki-hanketta. Paviljonki sijaitsee Arkkitehtuuri- ja Designmuseoiden välisellä sisäpihalla Helsingissä. Tila on suunniteltu tarjoamaan elinympäristön muille lajeille, erityisesti pölyttäjille. Paviljongin rakenteet on rakennettu puusta, savesta ja keraamisista harkoista. Paviljongin tärkein piirre ovat pölyttäjille ystävälliset kasvit, jotka kasvavat rakennetta ympäröivissä kukkapenkeissä. Paviljongin tavoitteena on olla esimerkki ei-ihmiskeskeisestä arkkitehtuurista.

Esittelyt herättivät keskustelua siitä, miten monimutkaista rakentaminen on jopa puun kaltaisella uusiutuvalla materiaalilla. Voivatko metsät kestää nykyistä uudisrakentamisen tahtia, ja onko arkkitehtuurin ihanteellinen tulos aina uusi rakennus? Onko puurakentamisen tavoitteena yksinkertaisesti korvata betoni nykyisissä rakennuskäytännöissä vai pitäisikö puuarkkitehtuurin tarjota merkityksellisesti erilainen lähestymistapa elinympäristöjen rakentamiseen? Voiko biopohjainen uusiutuva materiaali avata uusia näkökulmia molempia osapuolia hyödyttävän rinnakkaiselon rakentamiseen luonnon kanssa, koska metsiä on viljeltävä ekosysteemipalvelujen, hiilenkierron ja muiden lajien hyvinvoinnin asettamien rajojen puitteissa?

Elokuussa kesäkoulun opiskelijat ottavat symposiumin näkökulmat ja teemat käyttöönsä ja soveltavat niitä asuinympäristöjen suunnitteluun puuta käyttäen ja luonnon kanssa tasapainossa. Kesäkoulussa on mukana opiskelijoita ja opettajia Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta, The New School: Parsons School of Designista, The Oslo School of Architecture and Designista, Singapore University of Technology and Designista, Tecnológico de Monterreystä, Politecnico di Milanosta, Royal College of Artista, Academy of Fine Arts Varsovasta, Delft University of Technologystä ja École nationale supérieure de paysagesta. 

Järjestyksessä toinen Aalto ARTS -kesäkoulu järjestetään yliopiston Otaniemen kampuksella elokuussa 2023. Ensimmäisen kerran kesäkoulu järjestettiin elokuussa 2022. Kesäkoulua rahoittaa Jane ja Aatos Erkon säätiö.

³¢¾±²õä³Ù¾±±ð³Ù´Ç²¹:

Aalto ARTS -kesäkoulun verkkosivut