É«É«À²

Vaaralliseksi aineeksi luokiteltu 50 kilon metallierä jäi Oulun tulliin vuonna 1997. Se oli varastossa 20 vuotta, koska sen hävittäminen ja loppusijoituspaikan löytäminen Suomesta osoittautui hankalaksi. Maaliskuussa 2017 rubidium-erä päätyi lopulta Aalto-yliopiston avulla saksalaiseen Marburgin yliopistoon.

Entisen Neuvostoliiton alueelta lähtöisin oleva rubidium-erä oli alun perin matkalla Saksaan. Koska sen lähettäjää eikä saksalaista vastaanottajaa koskaan tavoitettu, erä palautui Suomeen. Kuljetusliike luovutti aineen Tullille. Ainetta säilytettiin varastotiloissa, turvallisesti metallisäiliöissä puulaatikoiden sisällä. Säilytyksestä ei aiheutunut vaaraa, koska rubidium ei ole myrkyllistä tai radioaktiivista. 

Suomesta ei löytynyt sopivaa erityisosaamista aineen hävittämiseksi. Rubidium on muiden alkalimetallien tavoin hyvin reaktiivinen, ja muun muassa veden kanssa reagoidessaan se muodostaa vetyä.  Turvalliseen käsittelyyn tarvitaan erityisosaamista ja kuljetusmääräykset edellyttävät riskien huomioimista ja hallintaa.
 

Rubidiumin valmistelu kuljetusta varten vaati erityistoimenpiteitä. Kuva: Tulli.

Lisäksi hyötykäytön löytäminen 50 kilon rubidium-erälle osoittautui hyvin hankalaksi.  Ainetta käytetään muun muassa äärimmäisen tarkoissa atomikelloissa, mutta vain pieniä määriä. Laajamittaista teollista käyttöä rubidiumilla ei ole. Ainetta esiintyy pieninä määrinä luonnossa, esimerkiksi merivedessä.

Ratkaisevassa roolissa loppusijoituspaikan löytymisessä olivat yliopistot ja niiden tutkimusyhteistyö. Loppuvuodesta 2016 Tulli ja Aalto-yliopisto löysivät rubidiumille sijoituspaikan saksalaisesta Marburgin yliopistosta. Marburgin yliopiston epäorgaanisen kemian laitos ottaa aineen tutkimuskäyttöönsä.

"Hienoa, että Tulli otti yhteyttä Aalto-yliopistoon, koska meillä on laajat kansainväliset yhteistyöverkostot.  Rubidium-erän toimittaminen Marburgiin on ollut poikkeuksellinen ja äärimmäisen mielenkiintoinen projekti", sanoo epäorgaanisen materiaalikemian apulaisprofessori Antti Karttunen.  Karttunen on tehnyt yhteistyötä Marburgin yliopiston kanssa rubidiumia sisältävistä fluoriyhdisteistä.