É«É«À²

Väitöskirjan nimi: Networks in Finnish water resources governance: A multilayer social network analysis

³Õä¾±³Ù³Ù±ð±ô¾±Âáä: Thomas Banafa
³Õ²¹²õ³Ù²¹±¹Ã¤¾±³Ù³ÙäÂáä: Professori Nicola Ulibarri, Kalifornian yliopisto, Yhdysvallat
Kustos: Professori (Associate Professor) Marko Keskinen, Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulu, rakennetun ympäristön laitos 

Vaikutusvalta vesiasioissa ei aina seuraa virallista asemaa – väitöstutkimus paljastaa vesivarojen hallinnan piiloverkostot

Vesien käyttöön Suomessa liittyy yhä useampia toisistaan riippuvaisia käyttömuotoja ja tavoitteita kuten vesivoima, vaelluskalat, tulvasuojelu, luonnon monimuotoisuus, teollisuus ja ruoan tuotanto. Näitä sovitellaan yhteen eri toimijoiden kesken sekä hallinnollisissa että vapaaehtoisissa prosesseissa. Se, kuka näissä lopulta vaikuttaa ja kenelle vastuu kasautuu, ei ilmene yksinään prosesseja määrittelevistä laeista, asetuksista ja ohjeista.

Thomas Banafa tutki väitöskirjassaan, miten vesivarojen hallinnan toimijat, kuten viranomaiset, kunnat, yritykset ja järjestöt, kytkeytyvät toisiinsa ja mistä heidän vaikutusvaltansa syntyy. Prosessit kuvattiin monitasoisina sosiaalisina verkostoina, jotka muodostettiin suunnitelmista, kokousmuistioista, lupapäätöksistä ja lakiteksteistä. Tapaustutkimukset koskivat valtakunnallista tulvariskien hallintaa, Oulujoen ja Iijoen vesienhoitoa ja vesistövisioita sekä vesivoiman lupaprosessia Iijoella.

Päätulos on, että vaikutusvalta ei seuraa virallista asemaa. Tulvariskien hallinnassa kiinteistönomistajat nousivat keskeisimmäksi toimijaksi, sillä suurin osa toimenpiteistä on heidän vastuullaan – vaikka he eivät osallistu suunnitteluun eivätkä välttämättä tiedosta rooliaan. Vesienhoidossa ja vesistövisioissa havaittiin, että vaikutusvaltaan vaikuttaa merkittävästi se, ovatko organisaation tavoitteet linjassa vai ristiriidassa muiden tavoitteiden kanssa. Työssä kehitettiin myös tapoja kuvata ja analysoida vesivarojen hallinnan järjestelmää eli toimijoita, prosesseja ja näitä määrittäviä lakeja verkostomalleilla. 

Lisäksi verkostotarkastelu paljasti rakenteita, joita suunnitelmat tai prosessit itsessään eivät näytä. Tulvariskien hallinnassa 21 alueen toimijat muodostivat yhden valtakunnallisen verkoston, vaikka alueet suunnittelevat toimensa erikseen. Vesienhoidossa teollisuuden ja vesivoiman edustajat jäivät erilleen muista, kun taas vapaaehtoiset vesistövisiot yhdistivät kaikki toimijat.

Tuloksia voidaan hyödyntää osallistavien prosessien suunnittelussa. Julkisen sektorin ulkopuolisille asetetut vastuut tulisi tunnistaa ja näille toimijoille tulisi osoittaa riittävät voimavarat. Kun vesien käyttöön kohdistuvat paineet kasvavat, kasvaa myös tarve ymmärtää toimijoiden todellinen rooli. Vesivarojen hallinnan toimivuus ja hyväksyttävyys eivät ratkea pelkästään sääntöjä muuttamalla, vaan se edellyttää myös toimijoiden ja näiden välisten suhteiden ymmärtämistä.

Avainsanat: vesivarojen hallinta, verkostohallinto, sosiaalisten verkostojen analyysi, tulvariskien hallinta, vesienhoito, vesivoima

Linkki väitöskirjan sähköiseen esittelykappaleeseen (esillä 7 päivää ennen väitöstä): .

Yhteystiedot: thomas.banafa@aalto.fi, +358 44 366 6886