É«É«À²

Antero Hirvensalo väitöskirjastaan

Yritysmaailmassa syntyvissä uusissa yhteistyö- ja arvoverkostoissa eri osaamisalojen edustajat luovat yhdessä uusia tuotteita, palveluja ja liiketoimintaa. Uudet ideat syntyvät osallistujien erilaisuudesta, ja yhteiskehittämisen tuloksena syntyy uusi ratkaisuja, joita osapuolet eivät pystyisi yksin saavuttamaan.  Yhteiskehittäminen auttaa myös hahmottamaan uusia ongelmia, joita tulevaisuudessa kohdataan.  Tiedemaailmassa poikkitieteellinen yhteistyö on uutta luova voima, joka mahdollistaa uusien tutkimusnäkökulmien syntymistä. Yhteiskehittäminen on kuitenkin luonteeltaan ristiriitaisuuksia sisältävää ja, ja sen hallinta on siitä syystä ennakoimatonta ja myös ongelmallista. Meillä Aallossakin on herännyt aiheellinen kysymys siitä, miten tutkimusalojen välisen yhteistyön osaamista voitaisiin parantaa.

Miten me kukin sitten toimimme ja luomme uutta tietoa yhteiskehittämisessä, ja miten voimme oppia ja kehittyä siinä edelleen? Lähdin etsimään vastausta tähän kysymykseen väitöstutkimuksessani, jossa tarkastelin yhteiskehittämistä sosiaalisen vuorovaikutuksen näkökulmasta.  Vuorovaikutuksen tutkimusta on esimerkiksi kouluoppimisen tutkimuksessa käytetty laajalti.  Organisaatioiden tutkimuksessa sen sijaan vuorovaikutuksen tutkimusta on hyödynnetty vähemmän. Kuitenkin verkostomaista yhteiskehittämistä voidaan nykyisen käsityksen mukaan ymmärtää paremmin vuorovaikutuksellisten ilmiöiden paremman tuntemuksen avulla. Tästä syystä vuorovaikutuksen tutkimus avaa uudenlaisia näkökulmia organisaatioiden verkostomaisten innovaatiokäytäntöjen tutkimukseen.

Kiinnostavaa ja vähän tunnettua on, miten uusi tieto rakentuu yhteiskehittämisen tilanteessa vuorovaikutuksessa. Vuorovaikutuksen kannalta tiedon rakentaminen näyttäytyy yksilöiden välisenä toimintana. Erityisen mielenkiintoista on, miten tiedon rakentaminen tapahtuu juuri silloin, kun osapuolten edut johtavat eturistiriitaan, ja tiedon rakentamisen poliittinen luonne tulee esiin. Tarkastelin tutkimuksessani videoaineiston avulla vuorovaikutusprosessin etenemistä työpajassa, jossa samassa arvoverkostossa toimivat yritykset kehittivät myyntiprosessia yhteisen asiakkaan suuntaan.  Työpajassa yritysten omat liiketoiminnalliset edut ja toisaalta se uusi liiketoiminnan hyöty, jota yhteiskehittämisen tuloksena tavoitellaan, johtivat eturistiriitaan. Tuloksena oli, että eturistiriita on tiedon rakentamisen tuloksellisuuden kannalta erityisen tärkeä ilmiö paitsi sen yhteiskehittämistä estävän luonteen takia, myös siksi, että ristiriita on myös lähtökohta uuden tiedon rakentamiselle. Siinä osapuolten välinen tiedon arvottaminen on toiminnan keskiössä, ja kun arvottamisen lähtökohtana olevat edut tulevat ristiriidan avulla esiin, yhteistä tietoa päästään rakentamaan.

Tutkimani yhteiskehittämisen työpaja oli fasilitoijan ohjaama, mikä tarjosi myös mahdollisuuden tarkastella fasilitoijan roolia yhteiskehittämisen auttajana ja edistäjänä. Fasilitoija voi ohjata vuorovaikutuksen etenemistä merkittävällä tavalla. Fasilitoijalla on erityinen rooli vuorovaikutuksessa aloitteen tekijänä, minkä avulla fasilitoija voi tuoda yritysten liiketoiminnallisia etuja esiin. Eturistiriidan kannalta tällä on olennainen merkitys, koska edut ovat suurelta osin käytäntöön sitoutunutta tietoa, joka tulee esiin osapuolten toiminnan tarkastelun kautta. Fasilitoija saa myös esiin osallistujien käsityksissä tapahtuvia muutoksia työpajan aikana. Eturistiriidan rakentavan käsittelyn kannalta on erityisen tärkeää, että fasilitoija voi kehittämiseen osallistuvan verkoston ulkopuolisena toimijana käynnistää ja ylläpitää ristiriidan käsittelyä kertautuvalla tavalla, jotta eri osapuolten etunäkökulmat saadaan riittävästi käsiteltyä, jotta ristiriita toimii tiedon rakentamista edistävällä tavalla.  Verkostomaisessa yhteiskehittämisessä fasilitoinnilla on tällä tavoin tärkeä rooli tiedon rakentamisen tuloksellisuuden edistäjänä.  

Tutkimus avaa uusia mahdollisuuksia siihen, miten yhteiskehittämistilanteita voidaan havainnoida ja miten niistä voidaan oppia. Yhteiskehittämisen ymmärtäminen vuorovaikutuksena luo uusia mahdollisuuksia fasilitoinnin opetukseen sekä siihen, että yleisemminkin osaisimme käsitellä tiedollisia ja poliittisia rajoja eteemme tulevissa yhteiskehittämistilanteissa tiedon rakentamista edistävällä tavalla. Vuorovaikutuksen tutkimus avaa myös mahdollisuuksia puheen ja liikkeen automaattisen tunnistuksen avulla tapahtuvaan tilastollisen tiedon keräämiseen, ja yhteiskehittämisen tuloksellisuuden mallintamiseen ja analysointiin.

DI Antero Hirvensalo väitteli.9.5.2015 Aalto-yliopistossa insinööritieteiden korkeakoulussa, koneenrakennustekniikan laitoksella aiheesta Organisaatioiden välinen tiedon rakentaminen eturistiriidassa - fasilitoidun työpajan vuorovaikutuksen tarkastelua. Väitöskirjan nimi on englanniksi Inter-organizational knowledge creation during con-flict of interest - a study of interaction in a facilitated workshop. Väitöskirja on tehty puoliksi koneenrakennustekniikan ja tuotantotalouden laitoksilla.