ɫɫ��

Ääniteknologia on lupaava keino parantaa eläintarhoissa asuvien eläinten hyvinvointia. Tämä käy ilmi Aalto-yliopiston yhdessä Korkeasaaren eläintarhan kanssa tekemästä tutkimuksesta, jossa seurattiin seitsemän valkopääsaki-apinan käyttäytymistä erilaisia ääniä soittavan laitteen kanssa. Tutkimustulokset julkaistiin juuri Animals-tiedelehdessä.

Aalto-yliopiston eläimen ja koneen vuorovaikutukseen erikoistuneet tutkijat suunnittelivat ja rakensivat pienille apinoille laatikon, joka sijoitettiin niiden omalle asuinalueelle Korkeasaaren Amazonia-talossa. Apinat pystyivät itse käynnistämään laitteen; ne saivat siis päättää, halusivatko ne kuunnella tiettyjä ääniä ja olla mieluummin hiljaisuudessa.

Kun saki käveli laatikon sisään, ääninauha alkoi soida. Näin apinat oppivat nopeasti, että laitteen sisään meneminen synnytti ääniä tai musiikkia. 

Tutkijat valitsivat soitettavaksi neljä erilaista ääninauhaa. Kädellisten äänimieltymyksistä tiedetään toistaiseksi vähän, joten tutkijat halusivat valita mukaan mahdollisimman erilaisia vaihtoehtoja. Sakeja saalistavien eläinten ääniä ja äkillisiä kovia ääniä ei nauhoilla ollut.

“Vaikka emme mitanneet hyvinvointiin liittyviä asioita, aiemmista tutkimuksista tiedetään, että päätösvallan ja itsenäisyyden antaminen eläimille on yhteydessä niiden hyvinvointiin. Siksi annoimme sakeille järjestelmän, jota ne pystyivät itse lähestymään ja käyttämään sen sijaan, että olisimme vain soittaneet niille musiikkia ja muita ääniä niiden elinympäristössä ja katsoneet, miten se vaikuttaa”, sanoo Aalto-yliopiston tohtorikoulutettava Roosa Piitulainen.

Tutkijat seurasivat apinoiden tapaa käyttää laatikkoa usean kuukauden ajan. He huomasivat, että  sakit käyttivät äänijärjestelmää säännöllisesti koko tutkimuksen ajan ja alkoivat ensimmäisten päivien jälkeen myös nukkua ja hoitaa turkkiaan laatikossa.

Tunnelimalli oli suosikki

Korkeasaaren eläintarhan tutkimuskoordinaattori Kirsi Pynnönen-Oudman kertoo, että eläintarhoissa eläinten arkea rikastetaan usein tarjoamalla ravintoa eri tavoin. Varsinkin pienille ja lihomiseen taipuvaisille eläimille täytyy kuitenkin tarjota muitakin kuin ruokaan liittyviä virikkeitä. 

“Äänet ovat monelle eläimelle todella tärkeitä niiden keskinäisessä viestinnässä. Sademetsä on täynnä erilaisia ääniä, ja uskomme, että sieltä kotoisin olevat pikkuapinat ovat herkkiä erilaisille äänille. Tämä voisi hyvinkin olla tulevaisuuden tapa virikkeellistää eläintarhaeläinten elämää.”

Sakit saivat valita, kuinka paljon ne kuuntelivat rauhallista tunnelmamusiikkia, vauhdikkaampaa elektronista musiikkia, sateen ropinaa, hiljaisuutta ja liikenteen ääniä. Näistä viimeinen osoittautui selvästi suosituimmaksi.

Aalto-yliopiston tutkijatohtori Ilyena Hirskyj-Douglas on työskennellyt pitkään eläinten kanssa ja tietää, että eläimiä tutkiessa on tärkeää pitää mieli avoimena. Sakien suosikkiääni oli kuitenkin hänellekin osittain yllätys.

 “Liikenteen ääni on sakeille tuntematon, eikä se liity niiden tavalliseen arkeen, joten on yllättävää ja  hyvin kiinnostavaa, että ne kiinnostuivat juuri tästä äänestä”, hän sanoo. 

Äänimaiseman lisäksi valkopääsakit pääsivät vaikuttamaan siihen, millainen itse laatikosta tuli. Tutkijat testasivat alussa kahta prototyyppiä, ja rakensivat lopullisen äänilaitteen apinoiden enemmän käyttämästä mallista.

Sakien suosikiksi valikoitui tunnelimainen laatikko, jonka lattia oli valmistettu vanerista ja katto läpinäkyvästä akryylilevystä. Molemmat materiaalit olivat apinoille eläintarhasta entuudestaan tuttuja. Laatikon muodon ja materiaalien ansiosta siihen saatiin myös hyvä akustiikka ilman, että tilaa täytyi kokonaan sulkea. Laatikon muoto ja materiaali sopivat elinympäristöön ja tukivat siten sakien lajityypillistä käyttäymistä. 

Linkki tutkimusartikkeliin:

������ä�پ���ٴ��Ჹ

Ilyena Hirskyj-Douglas (englanniksi)
Tutkijatohtori, Aalto-yliopisto
ilyena.hirskyj-douglas@aalto.fi

Roosa Piitulainen
Väitöskirjatutkija, Aalto-yliopisto
roosa.piitulainen@aalto.fi

Kirsi Pynnönen-Oudman
Tutkimuskoordinaattori, Korkeasaaren eläintarha
kirsi.pynnonen@korkeasaari.fi