Suomen metsiä ravitaan lannoitteella, jossa on energiasyöppöä typpeä ja Marokossa louhittua fosforia. Tutkijat kehittivät sille ekohaastajan, jonka ainekset ovat jätteenkäsittelylaitokselta ja esikuva 1800-luvulta. Se tekisi hyvää metsälle ja ympäristölle – mutta ensin lainsäädännön on muututtava.
Sonja Dallyn muotoilee ekolannoitteesta ahaa-elämystä
Oivallus on kiinnostavan näyttelyn tärkein tekijä, materiaalien mahdollisuuksista innostunut opiskelija sanoo.
Viime toukokuussa Sonja Dallynin silmiin osui kiinnostava sähköpostiviesti: Putretiksi nimettyä ekolannoitetta kehittävä tutkijatiimi etsi joukkoonsa muotoilun opiskelijaa.
”He tarvitsivat näyttelyassistentin ilmastonmuutosratkaisuja esittelevään Cooler Planet -näyttelyyn. Olin osallistunut siihen edellisenä vuonna omilla töilläni, ja ajattelin, että osaamisestani olisi heille hyötyä”, Dallyn muistelee.
Paikan saanut Dallyn aloitti urakkansa pitkällä keskustelulla tutkija Hanna Vanhasen kanssa. Putretti valmistetaan kompostista ja tuhkasta, mutta Dallynia kiinnostivat prosessia enemmän sen vaikutukset.
”Se on se juttu, jota katsojakin usein ensimmäisenä näyttelyssä pohtivat: mitä tämä tekee, mitä hyötyä siitä on ja miksi se on tärkeää? Sen avaamisesta koko näyttelyn rakentaminen lähti liikkeelle.”
Taimi valokeilassa
Putretin idea on metsien kasvun ja sitä kautta hiilinielun lisääminen lannoitteella, joka ei syö uusia resursseja vaan kierrättää jo olemassa olevia ravinteita takaisin luontoon. Näyttelyssä tätä kiertoa ja kasvua kuvaa männyntaimi, joka valokeilassaan toimii katsojan luokseen vetävänä katseenvangitsijana.
”Toimiva näyttelykokonaisuus vaatii aina yhden showstopperin. Ydinasiat pitää esittää selkeästi ja tiiviisti ja tutkimusdata paketoida visuaalisiksi esimerkeiksi ja poluiksi, jotka vieraan on helppo ymmärtää”, Sonja Dallyn sanoo ja nostaa omaksi tuoreeksi näyttelysuosikikseen Näytös21:n näyttelyn Helsingin keskustassa.
”Se yhdisti hienosti vaatteet ja videon, ja suunnittelijoiden mallistoista poimitut elementit johdattivat kävijää paikasta toiseen. Pandemiasta johtuvan etäilyn hyötypuolien oivaltaminen ja näyttelyvierailijan "katseen" huomioiminen olivat näyttelyn vahvuuksia. Näytöksen someen kuvatut mainosjulisteet toivat hauskasti esiin sen, että tänä vuonna verkossa esitetty näytös oli kaikille avoin, paikasta riippumatta. ”
Näyttelysuunnittelun rinnalla Dallyn viimeistelee muotoilun kanditutkintoaan. Hän nauraa koonneensa opintoihinsa valtavasti eri asioita keramiikasta lasiin ja uusiin biomateriaaleihin.
”Eri alojen yhdistäminen ja monialaiset tiimit ovat minusta tosi hedelmällisiä juttuja. Muotoilijan työ voi auttaa myös siinä, ettei tiede jää vain tieteellisen yhteisön sisälle vaan tulee lähemmäs kansalaisia. Haluaisin, että minun työni kautta ihmiset saisivat oivalluksen: miten iso käyttämätön potentiaali meillä on tuotannon sivuvirroissa ja miten tärkeää on saada ne kaikki kiertämään takaisin luontoon.”
Miten 1800-luvun lannoiteresepti tuunataan 2000-luvulle? Lue Putretin tarina!
Helsinki Design Week on saapunut Otaniemeen – teemana resurssiviisaus
Mitä on viisasta suunnitella seuraaville sukupolville? Ainakin luksusvärejä pelloilta, puettavia aurinkokennoja ja paljon muuta - tervetuloa kurkistamaan tulevaan!
Lue lisää uutisia
Samu Taulu kehittää uuden sukupolven aivomittauksia
Neurostimulaation ja neurokuvantamisen professori Samu Taulu rakentaa tarkempia menetelmiä aivojen ymmärtämiseen.
Tutkijatohtori Thomas Deppisch sai EAA:n nuorten tutkijoiden parhaan artikkelin ja esityksen palkinnon
Palkittu tutkimus osoittaa, kuinka puhetta voidaan tehdä selkeämmäksi meluisissa ympäristöissä säilyttäen samalla tilan tuntu.
Professori Hanna Maylett: “Ilman yhteistä aikaa ei synny yhteistä näkemystä”
Elokuvaohjauksen apulaisprofessori Hanna Maylettin mukaan ohjaajan ei tarvitse tietää kaikkia vastauksia, vaan hänen tehtävänsä on rakentaa prosessi, jossa niitä voidaan löytää yhdessä.