É«É«À²

Sanna Syri, energiatekniikan ja -talouden professori:

Tutkin ison mittakaavan energiajärjestelmiä, kuten kansainvälisiä sähkömarkkinoita, sekä kaukolämpöjärjestelmiä. Taustaltani olen ilmastonmuutoksen hillinnän asiantuntija, ja siksi minua kiinnostavat energiapolitiikka, sen toimenpiteet ja niiden vaikutukset.

Teemme ryhmäni kanssa paljon tulevaisuuden skenaarioita energiajärjestelmistä. Viimeksi kartoitimme mahdollisia kehityskulkuja vuoteen 2030 asti, ja seuraavaksi katsomme jo vuosiin 2040 ja 2050. Avoimia, lopputulokseen vaikuttavia kysymyksiä on paljon. Lisääntyykö sähkön kysyntä vai laskeeko se? Mitä käy sähkön hinnalle? Rakennetaanko Suomeen lisää ydinvoimaa ja luopuuko Ruotsi siitä kokonaan? Tavoitteemme on pystyä arvioimaan mahdollisimman luotettavasti eri kehityskulkuja ja niiden hyviä ja huonoja puolia.

Varmaa on, että lähitulevaisuudessa tarvitaan radikaaleja, ison mittakaavan muutoksia. IPCC:n lokakuussa julkaiseman raportin valossa Euroopan pitäisi päästä nopeasti kokonaan eroon fossiilisista polttoaineista, jos se haluaa tehdä oman osansa maapallon lämpenemisen pysäyttämisessä 1,5 asteeseen. 

Päästökauppa on tässä avainasemassa. Laman aikana päästöoikeuksien hinnat tulivat niin alas, että mekanismi ohjasikin kohti saastuttavampia polttoaineita. Nyt hinnat ovat onneksi nousseet niin, että hiilidioksiditonni maksaa noin 20 euroa. 

Jatkossa on tärkeää, että päästökaupasta tulee uskottava mekanismi. Saastuttamisesta pitää tehdä kallista – pysyvästi. Silloin toimijat uskaltavat tehdä investointeja ja vähemmän saastuttavien vaihtoehtojen kilpailukyky paranee. Tämä tapahtuu markkinalähtöisesti, ilman tukiaisia, jotka tutkimustemme valossa vain pirstaloivat markkinoita.

Ohjaustoimenpiteiden pitääkin olla paitsi kunnianhimoisia ja jämäköitä myös maantieteellisesti riittävän laajoja. Keski-Euroopassa fossiilisia polttoaineita käytetään paljon sähkön- ja lämmöntuotannossa. Siellä ensimmäinen askel oikeaan suuntaan on kivihiilen korvaaminen maakaasulla. Koko Euroopassa voivat ensin lisääntyä aurinkosähkö ja tuulivoima, ja kun tavoitellaan nollapäästöjä, toivottavasti myös ydinvoima ja hiilidioksidin talteenotto teollisuudessa ja voimalaitoksista.

Energia-alalla vaaditaan monenlaista osaamista ja eri alojen tiivistä yhteistyötä. Siksi olikin hienoa, että pian tänne tuloni jälkeen Aalto käynnisti viisivuotisen, 12 miljoonan euron energiatehokkuuden tutkimusohjelman. Ohjelmassa tutkittiin muun muassa valaistusteknologioita, kehitettiin parempia materiaaleja aurinkosähköpaneeleihin ja edistettiin puun käyttöä rakentamisessa. Me keskityimme Euroopan sähkömarkkinoihin ja niiden hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen. Saimme hienoja tuloksia: yksi tohtorikoulutettava esimerkiksi kehitti Pohjoismaiden sähkömarkkinamallin, jota hyödynnämme tutkimuksessa vieläkin.

Tulevaisuuden osaajien kouluttaminen on minulle tärkein vaikuttamisen keino. Joka vuosi kandikurssillani on noin 300 opiskelijaa, ja syvennän asioita 100 maisteriopiskelijan kanssa. Haluan välittää heille realistisen näkemyksen ison mittakaavan energiajärjestelmistä ja siitä, mitä niille voidaan ja pitää tehdä.

Teksti: Minna Hölttä