É«É«À²

Minkälaista tutkimusta teet ja miksi?

Tutkimukseni liittyy kahteen alaan, jotka ovat diagnostinen lääketieteellinen kuvantaminen sekä millimetriaalto- ja terahertsitekniikka. Suuri osa lääketieteellisestä diagnostisesta työstäni käyttää säteilyä millimetri- ja THz-taajuuksilla, mutta samaan aikaan olen ryhtynyt käyttämään tutkimuksessani myös ultraviolettisäteilyä, näkyvää valoa ja lähi-infrapunasäteilyä. Kaikki työ tehdään tiiviissä yhteistyössä tutkijalääkäreiden kanssa. Pyrimme varmistamaan huolellisesti, että kliinisen puolen yhteistyökumppanimme määrittävät kliiniset tutkimusongelmat ja että me löydämme niihin soveltuvat teknologiset ratkaisut. Näin voimme taata parhaat mahdolliset edellytykset kliinisten sovellusten onnistumiselle. Yleisesti ottaen tutkimuksemme pääasiallinen tavoite on potilastulosten parantaminen.

Monet ihmiset tällä alalla kutsuvat THz-taajuusaluetta sähkömagneettisen spektrin ulkoavaruudeksi. Tämä nimitys heijastaa sitä, että THz-taajuusalueen laajamittaisia kaupallisia sovelluskohteita ei ole vielä löydetty. Monia sovelluksia on esitelty ja tutkittu, mutta niitä ei ole vielä pystytty kaupallistamaan laajalti. Uskomme, että lääketieteellisen diagnostiikan parissa tekemämme työ edistää THz-teknologian kasvua ja kaupallistamista.

Miten sinusta tuli tutkija?

Aloin suunnitella tutkijaksi ryhtymistä vasta äskettäin. Ryhdyin yliopiston jälkeen jatko-opiskelijaksi, koska en mielestäni ollut oppinut riittävästi. Suoritin tohtorintutkinnon jälkeisen tutkinnon UCLA-yliopistossa, sillä pidin lääketieteen diagnostiikkakuvauksen parissa työskentelystä ja ymmärsin, että kliinikoiden (varsinainen loppukäyttäjä) jatkuva ja helppo saatavuus oli tarpeen. Jatkoin työtäni UCLA:ssa biotekniikan ja kirurgian väliaikaisena apulaisprofessorina, kunnes ymmärsin, että suurin osa työstäni oli liian varhaisessa vaiheessa tavallisisille lääkinnällisten laitteiden alalla toimiville yrityksille ja jopa useimmille startup-yrityksille. Näihin aikoihin ymmärsin, että minun oli jatkettava tutkijanuraani, jotta pystyisin jatkamaan työtäni.

Mitkä ovat urasi kohokohtia?

Urani kohokohta oli se, kun sain IEEE Transactions on Terahertz Science and Technology -palkinnon parhaasta tieteellisestä artikkelista vuoden 2016 International Microwave Symposiumissa San Franciscossa. Saimme palkinnon sarveiskalvon vesipitoisuuden mittaamisen perusteita käsittelevästä työstä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun sain ammatillisen tunnustuksen työstäni. Yksi sovellutusten tutkimuksen haittapuolista erityisesti millimetriaalto- ja THz-teknologian osalta on, että järjestelmien kehittämiseen, niiden virheiden etsimiseen ja korjaamiseen ja optimointiin kuluu paljon aikaa. Työ on tuskallista, kuluttavaa ja epäseksikästä, eikä sitä yleensä voida julkaista. Kehitystyöhön ja kalibrointiin voi helposti kulua vuosia ennen kuin voidaan toteuttaa minkäänlaisia merkittäviä sovelluskohtaisia kokeita. Olin uurastanut sarveiskalvoprojektin parissa lähes kuusi vuotta ilman varsinaisia näyttöjä, ja aloin jo kärsiä uskonpuutteesta. Palkinto ei olisi voinut osua parempaan hetkeen.

Palkinto oli paitsi tieteellinen tunnustus, myös vahvistus siitä, että pystyn luomaan toimivia työryhmiä, joihin kuuluu ensinnäkin insinöörejä/perustutkijoita ja toiseksi kliinikoita ja joissa kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Tällaiset työryhmät ovat translaatiotutkimuksen kannalta olennaisen tärkeitä, ja tämä tunnustus antoi minulle varmuutta jatkaa uraani tutkijana.

Mikä on tutkijan tärkein ominaisuus?

Tutkijan tärkein ominaisuus on kyky käsitellä lannistumista. Eräs kollega kuvaili opiskelijoita myyriksi, jotka tekevät opintojensa ajan kaivutyötä pimeässä maan alla tietämättä täysin, minne he ovat menossa, ja luottamalla siihen, että he saapuvat määränpäähänsä. Jossain vaiheessa (ehkäpä valmistumisen aikaan) he pääsevät maanpinnalle valoon ja pääsevät nauttimaan työnsä ja opintojensa tuloksista. Toisaalta liian huomion kiinnittäminen ympäristöön kaivutyön aikana voi johtaa epätoivoon.

Mielestäni tutkijat toimivat samalla tavalla. Jos työn alla on hankalia ongelmia, lannistumisen tunteita on pystyttävä käsittelemään luottamalla siihen, että ratkaisu löytyy.

Mitä odotat tulevaisuudelta?

Toivon, että tulevaisuudessa jokin niistä järjestelmistä, joiden parissa työskentelen, toteutuu. Toisin sanoen toivon, että pystymme luomaan ihmisten tarvitsemia voimavaroja. Pyrimme ratkaisemaan insinööritaidollamme jonkin kriittisen ongelman, ja toivon, että tuloksella on vaikutusta loppukäyttäjäyhteisöön eikä pelkästään omaan akateemiseen yhteisöömme.