ɫɫ��

Muoti- ja tekstiiliteollisuuden liiketoimintamallin on muututtava perusteellisesti, ja tämä vaatii pikaista luopumista pikamuodista. Vain näin muotialan ja sen toimitusketjujen vastuullisuutta voidaan parantaa pitkäkestoisesti, väittää Kirsi Niinimäki työryhmineen uudessa artikkelissaan Nature Reviews Earth & Environment -julkaisussa. Uusi verkkojulkaisu lanseerattiin vuoden 2020 alussa ja se on osa arvostettua ja perinteistä Nature-�پ���������پ��������ٳ�ä.

Muotiteollisuus on ilmailun jälkeen toiseksi suurin teollinen saastuttaja ja vastaa yksin kymmenestä prosentista maailman hiilidioksidipäästöistä. Ala kasvaa, vaikka tietoisuus sen ympäristövaikutuksista leviää. Suurelta osin alan kasvu nojaa pikamuotiin, joka on riippuvaista halpatuotannosta ja tuotteiden lyhyestä elinkaaresta. 

Artikkelissaan kirjoittajat kuvaavat muotiteollisuuden tuotantoketjuihin liittyviä, haitallisia ympäristövaikutuksia — tuotannosta kulutukseen saakka. Näihin lukeutuvat vedenkäyttöön, kemikaaleihin, hiilidioksidipäästöihin ja tekstiilijätteeseen liittyvät ongelmat. Ala tuottaa esimerkiksi yli 92 miljoonaa tonnia jätettä ja kuluttaa 79 triljoonaa litraa vettä vuodessa, ja ongelmat keskittyvät suurimmaksi osaksi kehittyviin maihin. Nämä vaikutukset tarkoittavat yksiselitteisesti, että ala tarvitsee merkittävää muutosta vastuullisempaan suuntaan. Muutokset voisivat tarkoittaa mm. tuotannon yleistä hidastamista sekä vastuullisten käytäntöjen haltuunottoa koko tuotantoketjussa.

“Hidas muoti on tulevaisuutta”, sanoo Kirsi Niinimäki. “Tarvitsemme laajaa ymmärrystä siitä, miten voimme tehdä systeemisen muutoksen. Tämä vaatii luovaa ajattelua ja yhteistyötä kaikkien sidosryhmien välillä — niin suunnittelijoiden, tuottajien kuin kuluttajienkin.”

Tekstiiliteollisuuden tulee panostaa puhtaaseen teknologiaan ja uudenlaisiin, vastuullisuuteen nojaaviin liiketoimintamalleihin. Lisäksi tarvitaan lainsäädännöllisiä muutoksia. Kirjoittajien mukaan kuluttajilla on yhtä lailla merkittävä rooli muutoksen tekijöinä, sillä kulutustottumuksiamme on pakko muuttaa kestävämmiksi. Se tarkoittaa, että meidän kaikkien tulee olla valmiita maksamaan korkeampaa hintaa ympäristöystävällisemmin valmistetuista tuotteista.

Artikkeli:
Niinimäki, K. Peters, G., Dahlbo, H., Perry, P., Rissanen, T. and Gwilt, A.  (2020) The environmental price of fast fashion. Nature Reviews; Earth and Environment

������ä�پ���ٴ��Ჹ:
Kirsi Niinimäki, kirsi.niinimaki@aalto.fi