ɫɫ��

Teksti: kollega ja ystävä Jyrki Wallenius

***

Tieto- ja palvelujohtamisen laitoksen emeritusprofessori Pekka Korhonen on kuollut 24. tammikuuta 2024. Korhonen kuoli 79-vuotiaana pitkäaikaiseen sairauteen. 

Pekka Korhonen syntyi Kuopiossa 26. marraskuuta 1944. Pekan syntymän aikoihin Suomi oli juuri solminut välirauhan ja maa oli köyhä sekä sodan runtelema. Hän asui yksinhuoltajaäitinsä kanssa Kuopiossa vaatimattomissa oloissa. Ikäluokat olivat suuria ja kavereita oli paljon. Ei ollut itsestäänselvää, että lahjakkaatkaan lapset hakeutuisivat opintielle. Tietääkseni Pekka oli ainut, joka omasta kaveripiiristään hakeutui oppikouluun ja myöhemmin, kun oli kirjoittanut ylioppilaaksi Kuopiossa, haki yliopistoon opiskelemaan. 

Pekka aloitti matematiikan opinnot Helsingin yliopistossa. Matematiikka oli 1960-luvulla suosittu aine ja luentosalit olivat täynnä. Pekka erottautui lahjakkaana opiskelijana ja valmistui varsin nopeasti filosofian maisteriksi 1960-luvun loppupuolella. Ensimmäinen työpaikka oli Helsingin yliopiston laskentakeskus, jossa Pekka työskenteli kymmenen vuotta. 

Ystävystyin Pekan kanssa konferenssissa Egerissä Unkarissa elokuussa 1974. Pekan mukaan tutustumisemme innosti häntä jatko-opintoihin. Hänen väitöskirjansa “A Stepwise Procedure for Multivariate Clustering” hyväksyttiin Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1978.  

Vuosikymmeniä kestänyt katkeamaton tieteellinen yhteistyömme alkoi sattuman oikusta syksyllä 1978, kun olimme olleet vuoden yhtä aikaa Vaasan kauppakorkeakoulussa. Poikkeuksellisen pitkäaikainen ja tiivis yhteistyömme jatkui Pekan kuolemaan asti, vaikka monet vuodet toimimme eri yliopistoissa ja asuimme eri maissa. Kommunikaatiotamme helpotti sähköposti. �۳�ٱ𾱲��ٲ�ömme laajeni nopeasti. Tärkeitä ulkomaisia yhteistyökumppaneitamme olivat esimerkiksi Stanley Zionts, Herbert Moskowitz, Ralph Steuer, Murat Köksalan ja myöhemmin Kalyanmoy Deb.

Pekka oli sielultaan tutkija – primus inter pares. Alamme grand old man, professori Tom Saaty, kutsui Pekkaa älykkäimmäksi ihmiseksi, jonka kanssa hän on koskaan keskustellut. Pekan tieteellinen tuotanto oli laajaa ja se keskittyi montitavoiteoptimointiin ja tuottavuusanalyysiin. Pekan kenties merkittävimmät tutkimukset koskivat sitä, miten Pareto-optimaalisella pinnalla voidaan liikkua ja löytää päätöksentekijän kannalta paras ratkaisu. 

Pekka oli myös aktiivinen päätöksenteon tukijärjestelmien kehittäjä, mihin liittyvästä työstä hän sai myös lukuisia palkintoja. Pekka ymmärsi jo varhain, että päätöksenteko ei ole vain matematiikkaa – vaikka matematiikka on tärkeää –, vaan päätöksenteon psykologialla on myös tärkeä merkitys. Pekka toimi seuramme (International Society on Multiple Criteria Decision Making) presidenttinä vuodet 1996–2000. Hänet palkittiin myös seuran George Cantor -tiedepalkinnolla vuonna 1994.

Pekka Korhonen tuli Helsingin kauppakorkeakouluun vuonna 1979 apulaisprofessorin viranhoitajaksi systeemit-oppiaineeseen. Tilastotieteen professoriksi hänet nimitettiin vuonna 1988.

Pekka toimi 2000-luvulla monta vuotta Kauppakorkeakoulun tohtoriohjelman ja tohtorikoulutuskeskuksen johtajana. Kun vielä 1980-luvulla Kauppakorkeakoulussa oli vuosia, jolloin kukaan ei väitellyt, Pekan aikana Kauppakorkeakoulusta valmistuneiden tohtoreiden määrä nousi yli 30:een. Pekka oli hyvä ohjaaja ja mentori lukuisille jatko-opiskelijoille, jotka mielellään työskentelivät hänen kanssaan. Jatkokoulutukseen liittyi myös yhteinen menestyksekäs tutkijakoulumme (”Graduate School”) silloisen TKK:n systeemianalyysin laboratorion kanssa. Pekka jäi eläkkeelle marraskuussa 2012, mutta oli senkin jälkeen edelleen aktiivinen tutkija.

Pekan kuolema on tavattoman suuri menetys kansainväliselle tiedeyhteisöllemme mutta myös Kauppakorkeakoululle. Pekalla oli suuri merkitys Kauppakorkeakoulun tohtorinkoulutukseen ja kansainvälistymiseen. Ehkä kuitenkin vielä tärkeämpi oli hänen roolinsa yhteistyökumppanina ja esikuvana nuoremmille tutkijasukupolville. Pekan jäädessä eläkkeelle Kauppakorkeakoulusta oli muodostunut kansainvälinen huippukauppakorkeakoulu. Pekalla oli tärkeä rooli tässä prosessissa.

Me kaikki Pekan yhteistyökumppanit ja opiskelijat koimme olevamme etuoikeutettuja, koska meillä oli mahdollisuus työskennellä Pekan kanssa niin pitkään. Kaipaamme häntä ja tulemme aina muistamaan hänet.

Pekkaa jäävät kaipaamaan hänen vaimonsa Kaiju, seitsemän lasta, 13 lastenlasta, yksi koira ja laaja ystävä- ja yhteistyökumppanien verkosto.