É«É«À²

Tämän vuoden fysiikan Nobel-palkinnon saaneet Duncan Haldane ja Michael Kosterlitz vierailivat Aalto-yliopistossa luennoimassa Suomen Fyysikkoseuran kutsumana. Heidän ja kolmannen palkitun, David Thoulessin, tutkimus käsittelee eksoottisia aineen olomuotojen muutoksia ja erilaisia tapoja muodostaa järjestyneitä rakenteita. Nobelistien lähestymistapa on viime aikoina muodostunut yhdeksi nykyfysiikan kulmakivistä.

Kaikki kolme professoria ovat lähtöisin Isosta-Britanniasta ja työskentelevät tällä hetkellä Yhdysvalloissa.

Otaniemen U2-salissa professori Tero Heikkilä Jyväskylän yliopistosta kertoi luennon johdannoksi suomen kielellä nobelistien tutkimusalueesta ja valotti, mitä on heidän työkalunaan käyttämänsä topologia.

Topologin donitsi

"Nobelin palkinto myönnettiin topologisiin olomuodon muutoksiin ja topologisiin aineen olomuotoihin liittyvistä teoreettisista löydöksistä. Topologia on matematiikan haara ja siinä tarkastellaan funktioitten ominaisuuksia ja muunnoksia. Topologin mielestä donitsi on analoginen kahvikupin kanssa koska niissä on yhtä monta reikää. Niissä on tietty vakaa ominaisuus, joka ei muutu", Heikkilä selvittää esityksensä aluksi.

Käytännön sovelluksena kvanttitietokoneet

Duncan Haldane toimii fysiikan professorina Princetonin yliopistossa Yhdysvalloissa. Nobelin palkintoon johtanut tutkimustyö alkoi jo 1970-luvulla."Työmme oli tuolloin varsin teoreettista emmekä tietenkään voineet arvata, mihin se voisi johtaa. Viime vuosina esiin on tullut uusia jännittäviä ulottuvuuksia ja konkreettisia sovelluksia, kuten kvanttitietokoneet, ja paljon uutta on vielä tuloillaan", Haldane kertoi.

Sattumalla sormet pelissä

Professori Michael Kosterlitz, joka työskentelee yhdysvaltalaisessa Brownin yliopistossa, kertoi oman tutkimusuransa alun olleen monen sattuman summa. Nuorena postdoc-tutkijana hän myöhästyi jättäessään hakemuksen CERNiin ja jäi työttömäksi. Sanomalehdestä hän sitten löysi ilmoituksen työpaikasta Birminghamin yliopistossa ja pääsi sinne. Työ ei alkuun edennyt kovin hyvin ennen kuin hän tapasi David Thoulessin.

"En ollut mielissäni muutosta Birminghamiin CERNin sijaan mutta se osoittautui elämäni parhaaksi ratkaisuksi. Thoulessin tapaamisen jälkeen kiinnostuin aiheesta, aloitimme yhteistyön ja siellä teimme tutkimuksen, joka myöhemmin johti Nobel-palkintoon", Kosterlitz toteaa ja jatkaa:

"Urani oli sattumusten sarja. Taidot ja äly eivät yksin tee kuuluisaksi, tarvitaan myös onnea."

Michael Kosterlitz on tehnyt vuosia yhteistyötä Aalto-yliopiston professorin Tapio Ala-Nissilän ja hänen tutkimusryhmänsä kanssa. Nobelisti oli lokakuussa tutkimusvierailulla Aallossa saadessaan tiedon Nobel-palkinnosta.

(videosync.fi).

Nobelistit esiintyivät salintäydelle yleisölle ja keskustelivat tilaisuuden jälkeen kuulijoiden kanssa.

Kuvat: Mikko Raskinen / Aalto-yliopisto