ɫɫ��

Tuotantotalouden laitoksen tutkijat selvittivät, mitä voi tapahtua, jos yhtiöiden hallitukset harhautuvat niille perinteisesti kuulunutta yhtiön johdon valvontaa koskevaa tehtäväänsä pidemmälle ja alkavat suunnitella yhtiön strategista suuntaa. Jos strategia ei toimi, hallituksen puuttuminen yhtiön strategiaan voi vaarantaa hallituksen ja johdon vastuiden ja velvollisuuksien toteutumisen yhtiössä.

Aalto-yliopiston tutkija Pardeep Maheshwaree vertaili yhtiöitä, joissa hallitukset osallistuivat strategian suunnitteluun, ja yhtiöitä, joissa hallitukset eivät tehneet niin.

”Yhtiöissä, joissa hallitukset osallistuvat strategiaan, hallituksen jäsenet nähtiin yhtiön älykkäänä lisäresurssina. Hallituksen osallistuminen yhtiön strategiaan voi parhaimmillaan toimia hyvin, mutta kun se menee pieleen, se menee yleensä pahasti pieleen.”

Pardeep Maheshwaree keskittyi tutkimuksessaan toimitusjohtajan seuraajan valintaan. Kun yhtiö on vaikeuksissa, hallitus erottaa toimitusjohtajan ja palkkaa uuden. Mutta jos hallitus osallistuu strategiaan, sen on vaikea erottaa toimitusjohtajaa, jos yhtiö joutuu vaikeuksiin hallituksen itsenäisesti tai yhdessä toimitusjohtajan kanssa laatiman strategian vuoksi. Vaikka hallitukset vaihtaisivat toimitusjohtajaa tällaisissa tilanteissa, toimitusjohtajasta saatetaan tehdä syntipukki. Tällöin jää epäselväksi, oliko väärä strategia hallituksen vai toimitusjohtajan idea.

Strategian avulla ei aina saavuteta odotettuja tavoitteita, vaikka aikeet olisivat hyvät. Pardeep Maheshwaree mainitsee tuoreena esimerkkinä Nokian päätöksen ostaa Alcatel Lucent. Nokian tavoite perustui ajatukseen siitä, että tulevalla 5G-aikakaudella verkko-operaattoreiden olisi voitava tarjota asiakkailleen kokonaisvaltaisia ratkaisuja. Vaikka tämä näkemys oli aikoinaan perusteltu, viime aikoina analyytikot ovat tulleet päinvastaiseen lopputulemaan. Asiakkaat eivät ehkä enää uskalla luottaa yhteen ainoaan palveluntarjoajaan.

”Yhtiöiden hallituksissa istuu älykkäitä ja päteviä ihmisiä, mutta heillä ei ole yleensä tarpeeksi aikaa tai resursseja arvioida strategioiden sopivuutta yhtiölle. Lisäksi hallitus saa kaikki strategian laatimisessa käytettävät tiedot ja numerot suoraan yhtiön johdolta, joka luonnollisesti vaikuttaa hallituksen päätöksentekoon”, Pardeep Maheshwaree kertoo.

Tilanne herättää mielenkiintoisia kysymyksiä hallituksen vastuusta. Nokian tapauksessa hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja erosivat yhtiöstä. Se vaikeutti varmasti vielä enemmän yrityksen toimintaa. Ratkaisiko se kuitenkaan ongelmaa? Mikä oli muiden strategiaa kannattaneiden hallitusten jäsenten laita?

”Kyse on siitä, että hallituksen jäseniä ei voi eikä ehkä myöskään pitäisi vaihtaa virheellisen strategian vuoksi. Monien mielestä heidän tärkeimpänä tehtävänään on pikemminkin valvoa johdon toimintaa kuin neuvoa johtoa. Tämä valvontatehtävä vaarantuu, jos hallitukset osallistuvat aktiivisesti yrityksen strategiaan”, Maheshwaree toteaa.

”Ei ole olemassa juurikaan näyttöä siitä, että yhtiöt, joissa hallituksella on aktiivinen rooli yhtiön strategian määrittelyssä, pärjäisivät paremmin kuin yhtiöt, joissa hallitukset ainoastaan valvovat aktiivisesti johtamista”, Pardeep Maheshwaree jatkaa.

”Mielestäni on aika pohtia sitä, miten hallitukset voivat tuottaa parhaiten lisäarvoa rajallisen ajan ja tiedon puitteissa. Hallitukset voisivat esimerkiksi keskittyä tiettyihin rajattuihin avainasioihin, kuten seuraavan toimitusjohtajan valitsemiseen ja johdon määrittelemien yhtiön toimintatapojen valvomiseen. Mielestäni riittää, että hallitus onnistuu näissä kahdessa asiassa. En näe tarvetta sille, että hallituksella olisi aktiivinen rooli yhtiön strategiassa, sillä se voi vaarantaa yhtiön johdon vastuut ja velvollisuudet, ja samalla häiritä hallituksen muiden keskeisten tehtävien suorittamista.”

Äskettäin julkaistussa Suomen hallinnointikoodissa 2020 hallituksen keskeiseksi tehtäväksi määritellään yrityksen strategian määrittely ja sen täytäntöönpanon seuranta. Pardeep Maheshwaree kysyy tutkimuksensa perusteella, voivatko hallitukset todellisuudessa tehdä niin, ja mitä tehtäviä toimitusjohtajalle ja ylimmälle johtoryhmälle silloin jäisi?

Pardeep Maheshwaree ehdottaakin ohjenuoria yritysten hallinnoinnin kehittämiseksi.

”Aluksi voisi olla hyvä rajata hallituksen asemaa siten, että se voisi korkeintaan antaa neuvoja yhtiön johdolle. Johdon olisi itse saatava päättää näiden neuvojen noudattamisesta, jotta niitä ei pidettäisi hallitukselta saatuina käskyinä. Muussa tapauksessa olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota hallituksen puheenjohtajan seuraajan valintaan kuin toimitusjohtajan seuraajan valintaan.”