É«É«À²

Veden kierto mahdollistaa elämän maapallolla ja luo hyvinvointimme perustan. Toisaalta veden riittävyys ei ole itsestäänselvyys ja sään ääri-ilmiöt aiheuttavat yhä suurempia taloudellisia ja sosiaalisia menetyksiä. 

Ilmastonmuutokseen ja veteen liittyvät haasteet ovatkin olleet koko 2000-luvun merkittävässä roolissa esimerkiksi . 

Jännitteet näkyvät patojen rakentamisen ympärillä

Vaikka veden määrä sinisellä pallollamme on vakio, . Syynä on maapallon kasvava väestö sekä muuttuvat kulutustottumukset: elintapamme vaativat yhä enemmän vettä. Suomessa niukkuus ei toistaiseksi näy, mutta maapallolta löytyy lukuisia alueita,  joissa vettä ei kaikkina vuodenaikoina riitä kaikkiin tarpeisiin. 

Vesi on paitsi luonnonvara, yhä enemmän myös strateginen ja poliittinen resurssi. Koska vesivarat ovat yleensä julkisen sektorin hallinnassa, on valtioilla erityisen keskeinen rooli veden käytössä.  

Erityisesti suuret vesivoimapadot aiheuttavat kiistoja sekä maiden sisällä että ennen kaikkea niiden välillä.  tarjoaa tästä erityisen ajankohtaisen esimerkin. Padon rakentaminen on aiheuttanut merkittävän konfliktin Sudanin, Egyptin ja Etiopian välille, sillä maat ovat käyneet jo vuosikausia tuloksettomia neuvotteluja padon täyttöön ja käyttöön liittyen. 

Padoilla on tärkeä rooli uusiutuvan energian tuotannossa ja ne ovat siksi houkuttelevia investointikohteita. Toisaalta padot  ja vaikeuttavat maataloutta ja kalastusta sekä heikentävät ruokaturvaa. 

Padot myös muuttavat jokivesistön jakavien maiden ja niiden asukkaiden . Yleensä vesivoiman tuotannon hyödyt kohdistuvat yläjuoksulla sijaitsevalle valtiolle. Alajuoksulla sijaitsevan valtion asukkaat voivat taas samaan aikaan kärsiä heikentyneestä ruokaturvasta. 

Vesidiplomatilla lievennetään jännitteitä

Jotta maiden välisiä jännitteitä on mahdollista vähentää, käytetään keinona niin sanottua vesidiplomatiaa.

Vesidiplomatian ²â³Ù¾±³¾±ð²Ôä on teknisen vesiosaamisen ja poliittisen diplomatiaprosessin yhdistäminen.   kuuluu lisäksi yhteistyötä edistävät, ennalta ehkäisevät sekä eri toimijoita ja sektoreita yhteen tuovat toimenpiteet. Konkreettisesti tämä tarkoittaa rajavesiyhteistyön, rauhanvälitysosaamisen ja diplomatiatyökalujen yhtäaikaista käyttöä.

Vesidiplomatiassa tärkeimpinä toimijoina ovat vesistön jakavien maiden edustajat. 

Toisinaan käytetään myös rauhanvälityksestä tuttuja niin sanottuja kolmansia osapuolia, jotka tukevat varsinaisia neuvotteluosapuolia. Esimerkiksi Niilillä GERD-padon neuvottelujen tarkkailijoina ovat toimineet Yhdysvallat, Etelä-Afrikka ja Euroopan Unioni.

Suomi on vesidiplomatian edelläkävijä

Veteen liittyvien jännitteiden kasvun vuoksi vesiasiat tulee nähdä merkittävänä osana ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, totesi  vuonna 2018.

Neuvoston mukaan veteen liittyvissä neuvotteluissa tulee huomioida entistä selkeämmin ihmisoikeudet ja rajavesiyhteistyön periaatteet. Lähestymistapa sopii erinomaisesti Suomelle, jonka  rakentuu monenkeskisen yhteistyön vahvistamiselle, rauhan rakentamiselle sekä ihmisoikeuksien kunnioittamiselle.

Viiden ministeriön yhteinen, vuonna 2018 julkaistu  tunnistaa veden ja rauhan yhdeksi kolmesta vesialan kansainvälisen toiminnan tukijalasta. Näin yhdistyy kaksi : vesiyhteistyö ja rauhanvälitys. 

Suomella on kokemusta haastavasta vesidiplomatia-prosessista Venäjän ja aiemmin Neuvostoliiton kanssa. Matka toisen maailmansodan jälkeisestä poliittisesti erittäin jännitteisestä ilmapiiristä  on maailmankin mittakaavassa ainutlaatuinen. Vesidiplomatia voi siis johtaa toimivaan vesiyhteistyöhön.

Se millä tavoilla Venäjän ja Suomen välinen vesiyhteistyö jatkossa toimii, on nykytilanteessa vielä epäselvää. Yhteiset vesivarat sekä vahva institutionaalinen pohja tarjoavat kuitenkin lähtökohdan vuorovaikutukselle myös jatkossa.

Suomella on vesiyhteistyön ja rauhanvälityksen edelläkävijänä paljon annettavaa kansainvälisellä vesidiplomatian kentällä. Suomi on laittanut alulle molemmat YK:n puitesopimukset rajavesien hallintaan liittyen ja . Maamme on myös tukenut sekä rauhanvälitystoimia että rajavesiyhteistyötä monilla alueilla  ja Afrikassa.   

Suomi onkin yhä , jolla on  monialaista . Sille on lisääntyvää käyttöä jatkossa. Kasvava veden niukkuus, ilmastonmuutoksen vaikutukset ja poliittisten suhteiden aaltoilu vaativat uudenlaista osaamista yhteisten vesivarojen käytössä.

Marko Keskinen

Teksti on julkaistu