Maailman muotoilu uudelleen kuuluu jokaiselle
Kun teimme uuden arkkitehtuuri- ja designmuseon konseptia, pyysimme ihmisiä kertomaan unelmiensa museosta.
Unelmissa kuljettiin yhteisöpuutarhassa, seikkailtiin Kapteeni Nemon sukellusveneellä ja oltiin pienenä ihmisenä suurten kysymysten äärellä.
Erityisesti mieleen jäi kuitenkin tämä.
”Minulle uudesta museosta tulee mieleen kädet.”
Tuo mielikuva kiteyttää hienosti uuden museon perusajatuksen. Helsinkiin rakennetaan tulevaisuuden tekemisen museota, joka kutsuu katsomaan maailmaa suunnittelijan silmin: kaiken voi tehdä toisin, kaiken voi tehdä paremmin. Maailman muotoilu kuuluu jokaiselle ja siihen museokin haluaa yllyttää – kokemaan ja tekemään itse ja yhdessä.
Uuden museon pohjana ovat Arkkitehtuuri- ja Designmuseoiden ainutlaatuiset kokoelmat, tutkimus ja osaaminen, mutta se ei ole vain ajattelun ja muistelun paikka, vaan myös tekemisen ja uuden luomisen.
Mitä se museossa sitten tarkoittaa? Esimerkiksi sitä, että näyttelyn vaatteesta voi tehdä oman ekologisen kopion kotiin vietäväksi. Tai että jos koululaisille halutaan opettaa ympäristösuunnittelua, he saavat museon hienot virtuaalityökalut käyttöönsä. Tai jos yhteiskunnassa ihmetellään, mitä empatialle tapahtuu digitaalisessa ajassa, museossa järjestetään työpaja, jossa ideoidaan, miten tietokonesovelluksia voi suunnitella myötätuntoa tukeviksi.
Maailman onnellisin maa on rakennettu hyvällä muotoilulla, arkkitehtuurilla ja kaupunkisuunnittelulla. Niitä yhdistää arkinen kauneus, materian viisas käyttö ja tiivis yhteys ihmiseen ja luontoon.
”Tarvitsemme uuden näkökulman ihmisen olemassaoloon, eikä se saa perustua aineelliseen omistamiseen”, Kaj Franck totesi 60-luvulla – ja puoli vuosisataa myöhemmin tuo ajatus on ajankohtaisempi kuin koskaan. Miten luodaan hyvä elämä väestönkasvun ja ilmastonmuutoksen kaltaisten muutosvoiminen puristuksessa?
Uusi museo profiloi Helsinkiä ja Suomea kansainvälisinä uranuurtajina arkkitehtuurin ja muotoilun käyttämisessä hyvinvoinnin lisäämisessä ja ongelmien ratkaisemissa. Upea, kestävän kehityksen periaatteita noudattava rakennus on jo itsessään kannanotto siihen, mitä tulevaisuuden arkkitehtuuri ja muotoilu voivat synnyttää.
Omaleimainen museo, joka nousee paikallisista vahvuuksistamme, on myös houkutteleva vierailukohde, josta voimme olla ylpeitä. Se lisää Helsingin ja Suomen vetoa, tunnettuutta ja elinvoimaa – ja siten taloudellista hyvinvointia. Koukuttavuus syntyy nimenomaan siitä, että museo on oma itsensä. Se voi ottaa oppia parhaista, mutta ei mitoita itseään arkkitehtuuri- ja designmuseoille varattuihin muotteihin. Edelläkävijät eivät tee samaa kuin muut, eikä kävijää tarvitse päästää helpolla.
Tähänkin unelmaan on helppo yhtyä.
” Haluaisin, että uusi museo on kuin avantouinti – se haastaa, mutta kokemukseen jää koukkuun.”
Tuomas Auvinen, Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun dekaani
Tuomas Auvinen oli yksi "Tulevaisuuden tekemisen museo" -konseptin päätekijöistä yhdessä Outi Kuittisen ja Ulla Teräksen kanssa. Kaikkiaan konseptin tekemiseen osallistui yli 250 asiantuntijaa ja kansalaista Suomesta ja maailmalta. Konsepti tehtiin osana opetus- ja kulttuuriministeriön ja Helsingin kaupungin asettamaa valmisteluhanketta.
Museo sai kesäkuussa 60 miljoonan rahoituksen Suomen hallituksen lisätalousarviosta. Lopullinen päätös museon rakentamisesta tehdään Helsingin kaupungin ja Suomen valtion välisessä yhteistyössä.
Lue lisää hankkeesta osoitteessa
Lue lisää uutisia
Samu Taulu kehittää uuden sukupolven aivomittauksia
Neurostimulaation ja neurokuvantamisen professori Samu Taulu rakentaa tarkempia menetelmiä aivojen ymmärtämiseen.
Tutkijatohtori Thomas Deppisch sai EAA:n nuorten tutkijoiden parhaan artikkelin ja esityksen palkinnon
Palkittu tutkimus osoittaa, kuinka puhetta voidaan tehdä selkeämmäksi meluisissa ympäristöissä säilyttäen samalla tilan tuntu.
Professori Hanna Maylett: “Ilman yhteistä aikaa ei synny yhteistä näkemystä”
Elokuvaohjauksen apulaisprofessori Hanna Maylettin mukaan ohjaajan ei tarvitse tietää kaikkia vastauksia, vaan hänen tehtävänsä on rakentaa prosessi, jossa niitä voidaan löytää yhdessä.