ɫɫ��

Maapallon kyky ruokkia kasvavaa väestöään on rajallinen – ja epätasaisesti jakaantunut. Viljelyalan kasvattaminen ja tuotannon tehostaminen teknologiaa hyödyntäen puskuroivat ongelmaa, mutta monilla alueilla se ratkaistaan ruoan tuonnilla. Aalto-yliopiston tutkijat ovat nyt ensimmäistä kertaa pystyneet osoittamaan laajasti yhteyden resurssipulan, väestöpaineen ja ruoan tuonnin välillä.

”Aiheesta on keskusteltu maailmalla pitkään, mutta näin laajaa yhteyttä ei ole aiemmin pystytty osoittamaan. Globaali analyysimme keskittyi alueisiin, joilla vesi on tuotantoa rajoittava tekijä. Tarkastelimme näitä alueita vuodesta 1961 vuoteen 2009 nähdäksemme, missä määrin kasvavaan väestöpaineeseen vastattiin ruoan tuonnin lisäämisellä”, selittää tutkijatohtori Miina Porkka.

Tutkijat yhdistivät työssään mallinnettua dataa ja YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n tilastoja ja huomioivat myös teknologian kehityksestä seuranneen tuotannon tehostamisen. Analyysi osoitti, että 75 prosentissa tarkastelualueista ruoan tuonti lähti nousuun oman tuotantokapasiteetin pienetessä. Myös köyhemmät alueet turvautuivat tuontistrategiaan – mutteivat aina onnistuneesti. Tutkimuksen mukaan noin 1,4 miljardin ihmisen ruokaturva on tuonnin varassa, ja lisäksi 460 miljoonaa ihmistä elää alueilla, joilla tuonnin kasvu ei ole riittänyt kompensoimaan paikallisen tuotantokapasiteetin rajallisuutta.

Kannattavia investointeja

Tutkijatohtori Joseph Guillaumen mukaan olennaista on se, että ihmiset eivät välttämättä aina ole tietoisesti valinneet tuontiriippuvuutta paikalliseen tuotantoon investoimisen tai ruoan tarpeen hillitsemisen sijaan.

"Tuontiruokaan turvautuminen vaikuttaa ilmeiseltä tilanteissa, joissa paikallinen tuotanto ei ole riittävää, ja analyysimme osoittaa selvästi, että näin juuri toimitaan. Valinta voi olla oikea, mutta sitä ei tulisi pitää itsestäänselvyytenä.”

Kansainvälinen ruokamarkkina on herkkä systeemi, jonka hinta- ja tuotantoshokit leviävät alkupisteestä riippumatta laajalle, ja heikentävät ruokaturvaa erityisesti köyhemmissä tuonnista riippuvaisissa maissa. Oman tuotantokapasiteetin nostaminen voisi siksi olla kannattava vaihtoehto, vaikka se vaatiikin investointeja. Erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Intiassa ruoantuotantoa on mahdollisuus tehostaa merkittävästi ja kestävästi esimerkiksi ravinteiden käytön tehostamisella ja paremmilla kastelujärjestelmillä. Miina Porkka korostaa kuitenkin, että viime kädessä ratkaisut löytyvät muualta kuin tuotannon lisäämisestä.

”Ruoan tarpeen kurissa pitäminen on se avainasia. Väestönkasvun hillitseminen on siinä olennaisessa osassa, mutta tärkeää olisi myös tehostaa tuotantoketjuja esimerkiksi ruokajätettä ja lihansyöntiä vähentämällä. Ruokajätteen osuus kaikesta maailmassa tuotetusta ruoasta on neljännes, joten sen määrän vähentäminen on globaalisti todella merkittävä juttu.”

������ä�پ���ٴ��Ჹ:

Tutkijatohtori Miina Porkka
p. 050 432 4299
miina.porkka@aalto.fi

Artikkeli: The use of food imports to overcome local limits to growth. Miina Porkka, Joseph H.A. Guillaume, Stefan Siebert, Sibyll Schaphoff ja Matti Kummu. Earth’s Future, 5, doi 10.1002/2016EF000477.

(onlinelibrary.wiley.com)