ɫɫ��

Yrittäjyyttä korostetaan poliittisessa keskustelussa entistä enemmän ratkaisuna parantaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja ympäristöongelmia. Yrittäjyyden yhteiskunnallisen legitimiteetin ymmärtäminen auttaa arvioimaan tätä keskustelua kriittisesti. Toisaalta se valottaa, miten yrittäjyydessä piilevä potentiaali hyväksyttäisiin laajemmin osaksi kestävää kehitystä, esittää KTM, VTM Virva Salmivaara .

”Kestävän kehityksen ratkaisuja mietittäessä on tärkeää olla tietoinen siitä, mikä saa meidät suosimaan tiettyjä keinoja ja toimintamalleja”, Salmivaara kertoo tutkimuksensa lähtökohdista.

”Yrittäjyyden tutkimuksessa on usein pidetty lähes itsestään selvänä, että yrittäjyydellä on tärkeä rooli kestävän kehityksen mahdollistajana ja lähdetty tarkastelemaan, kuinka sosiaalisia ja ympäristöllisiä hyötyjä tuottavat yritykset toimivat. Vain vähän on tutkittu yrittäjyyden laajempaa hyväksyttävyyttä ja haluttavuutta kestävän kehityksen ratkaisuna”, Salmivaara sanoo.

Valtiollisella politiikalla vahva yhteys

Salmivaara on selvittänyt väitöstutkimuksessaan yrittäjyyden legitimointiin vaikuttavia ideologisia, poliittisia ja sosiaalisia tekijöitä ylikansallisella, kansallisella ja yhteisöjen tasolla.

11 hyvinvointivaltiota kattavasta määrällisestä tutkimuksesta selvisi, että paikalliset asiantuntijat korostavat yrittäjyyden merkitystä silloin, kun valtiollinen politiikka on yhtenäistä sekä markkinoiden että sosiaaliturvan osalta.

”Yrittäjyys nähdään keinona ratkoa sosiaalisia ongelmia maissa, joissa valtio puuttuu joko hyvin vähän tai hyvin voimakkaasti markkinoiden toimintaan ja sosiaaliturvan järjestämiseen. Mikäli nämä osa-alueet ovat keskenään ristiriidassa, ei yrittäjyyttä pidetä yhtä hyödyllisenä”, Salmivaara toteaa. 

Kestävän kehityksen yrittäjyyttä syntyy yhteisöistä

”Sekä kehittyvissä että kehittyneissä maissa tietyt paikkakunnat ja yhteisöt ovat saattaneet kärsiä rajusti, kun esimerkiksi tuotantoa on siirretty muualle. Maailmalla on paljon esimerkkejä yhteisöistä, jotka eivät ole turvautuneet ulkoapäin johdettuihin kehitysprojekteihin, vaan ovat käynnistäneet yhteistä yritystoimintaa paikallisten olojen parantamiseksi ja elinvoiman säilyttämiseksi”, Salmivaara kertoo.

Esimerkkejä tällaisesta yrittäjyydestä ovat esimerkiksi jasmiinin poimijoiden yhteisö Intian Karnatakassa tai paikallisen pubin kaaduttua syntynyt uusi yrittäjyys Hudswellissa Englannissa.

”Näissä tilanteissa yrittäjyys on enemmän sosiaalinen kuin markkinalähtöinen prosessi. Yhteiseen hyvään tähtäävän yritystoiminnan käynnistäminen edellyttää uudenlaista yhteistyötä ja vaatii muutoksia yhteisön tavassa nähdä itsensä ja käytettävissä olevat resurssinsa”, Salmivaara toteaa.

������ä�پ����dz�:

Virva Salmivaara
virva.salmivaara@aalto.fi
puh. 050 441 8111