ɫɫ��

Entisestä tietokoneen kiintolevystä irtoaa kaksi kourallista kuparijohtoa. Ryhmä tutkijoita ja opiskelijoita on tarttunut vasaraan insinööritieteiden korkeakoulun laboratoriossa. Kuparin kaltaisilla arvometalleilla on kovasti kysyntää teknologian raaka-aineena, mutta laitteiden kierrättäjän palkkio ei päätä huimaa.

”Insinöörit kutsuvat tällaisia kuparijohtokeriä lihapulliksi, koska ne tukkivat niin helposti kierrätyksen prosessilinjaston”, heittää apulaisprofessori Annukka Santasalo-Aarnio insinööritieteiden korkeakoulusta. ”Tästä määrästä johtoa saisi arviolta alle euron. Kuka siis investoisi muovin ja kuparin erotteluun?”

Santasalo-Aarnio ja hänen kollegansa professori Minna Halme Kauppakorkeakoulusta vetävät työpajasarjaa kiertotalouden liiketoimintamalleista ja materiaaliketjuista. Tällä hetkellä vain pieni osa raaka-aineista tekee uuden kierroksen jätteestä käyttömateriaaliksi, kertovat projektiin osallistuvat maisteriopiskelijat Nikhil Bhole, Hai Anh Tran ja Karelia Dagnaud.

”Yhden puhelimen käyttöikä on keskimäärin vain 18 kuukautta. Sen valmistuksessa louhitaan tonneittain kiveä, mikä kuluttaa 22 megajoulea energiaa. EU:ssa syntyy vuodessa 9,9 miljoonaa tonnia elektroniikkajätettä, josta kierrätetään arviolta 30 prosenttia”, Nikhil Bholeluettelee.

Raaka-aine vai loppukäyttäjä edellä?

Kiertotaloudessa tuotteen elinkaaren ei tarvitse kulkea suunnittelupöydältä kaatopaikalle. Tämä tarkoittaa esimerkiksi vaihdettavia osia tai kokonaan uusia liiketoiminnan mahdollisuuksia, joita syntyy keskelle arvoketjua.

”Kiertotalouden ratkaisuja ei voi tehdä yksin, vaan nyt yhdistetään useita tieteenaloja. Insinöörien, kauppatieteilijöiden ja muotoilijoiden on yhdessä ajateltava vakiintuneet mallit uusiksi”, Minna Halme sanoo.

Myös Annukka Santasalo-Aarnio lisäisi yhteistyötä. Kemiantekniikasta insinööritieteisiin siirtyneen tutkijan uralla monialaisuus on korostunut.

”Tutkimukseni liittyy energiateknologiaan, jossa keskityttiin ennen enemmän siihen, mitä poltetaan. Nyt mietitään ihan uusia kysymyksiä, kuten mistä energiaa tuotetaan, miten sitä saadaan talteen ja miten se varastoidaan tehokkaasti”, Santasalo-Aarnio kertoo. ”Tässä tarvitaan jatkuvasti osaamista myös energiamarkkinoiden näkökulmasta.”

Kaksikon mielestä eri tieteenalojen tutkijat tarvitsevat yhteisen kielen. Tätä harjoitellaan kiertotalouden työpajoissa.

”Kauppatieteilijä aloittaa liiketoimintasuunnitelman tekemisen loppukäyttäjän näkökulmasta, kun insinööri lähtee purkamaan tätä materiaalien kautta. Yhteinen tavoite oli kuitenkin helppo löytää”, sanoo työpajaan osallistunut Elba Horta.