Keinoverisuonista ilmanpuhdistimiin – näin biomateriaalit lisäävät hyvinvointia
1. Uusista puupohjaisista biomateriaaleista voidaan valmistaa korkealaatuisia ja turvallisia lääketieteen tuotteita. Esimerkiksi bakteeriselluloosa on lupaava materiaali muun muassa implantteihin, haavasiteisiin ja keinoverisuoniin.
2. Biomateriaaleja voidaan hyödyntää ilman- ja vedenpuhdistusjärjestelmissä. Ne parantavat järjestelmien tehoa ja alentavat niiden kustannuksia.
3. Biomateriaaleista saadaan vahvoja, imukykyisiä ja biohajoavia tuotteita henkilökohtaisen hygienian hoitoon. Ne myös parantavat ja ylläpitävät rasvojen, voiteiden ja emulsioiden koostumusta.
4. Termoplastinen eli lämpömuovautuva selluloosa sopii esimerkiksi elintarvikepakkauksiin. Muovin tavoin se estää veden ja kosteuden tunkeutumisen pinnan läpi ja parantaa tuotteen säilyvyyttä. Selluloosa on materiaalina turvallinen, uusiutuva ja kierrätettävä.
5. Puusta voidaan eristää monia terveellisiä aineita, kuten bioaktiivisia yhdisteitä, joista voidaan kehittää terveyttä edistäviä elintarvikkeita. Kasvipohjainen nanoselluloosa on lupaava materiaali ruuan koostumuksen parantamiseen: luonnollisena ja turvallisena lisäaineena sillä on käyttömahdollisuuksia sakeutusaineena ja kuohkeuden lisääjänä elintarvikkeissa, kuten jäätelössä ja jugurtissa.
Biopohjaisten materiaalien professori Orlando Rojas
Puhtaasta energiasta räätälöityyn lääketieteeseen – uusi kirja kertoo yliopiston vaikuttavuudesta
Aaltovaikutus on kunnianosoitus kymmenien tutkijoiden kunnianhimoiselle ja tinkimättömälle työlle.
Lue lisää uutisia
Samu Taulu kehittää uuden sukupolven aivomittauksia
Neurostimulaation ja neurokuvantamisen professori Samu Taulu rakentaa tarkempia menetelmiä aivojen ymmärtämiseen.
Tutkijatohtori Thomas Deppisch sai EAA:n nuorten tutkijoiden parhaan artikkelin ja esityksen palkinnon
Palkittu tutkimus osoittaa, kuinka puhetta voidaan tehdä selkeämmäksi meluisissa ympäristöissä säilyttäen samalla tilan tuntu.
Professori Hanna Maylett: “Ilman yhteistä aikaa ei synny yhteistä näkemystä”
Elokuvaohjauksen apulaisprofessori Hanna Maylettin mukaan ohjaajan ei tarvitse tietää kaikkia vastauksia, vaan hänen tehtävänsä on rakentaa prosessi, jossa niitä voidaan löytää yhdessä.