ɫɫ��

Kännyköistä kerätty data voisi auttaa hillitsemään koronapandemian leviämistä sekä arvioimaan sen vuoksi asetettujen rajoitusten tehoa ­– kunhan tietosuojasta ja anonymisoinnista pidetään hyvää huolta. Päättäjien ja viranomaisten pitäisi hyödyntää tietoa nykyistä enemmän yhteistyössä tutkijoiden, teleoperaattoreiden ja muiden toimijoiden kanssa. Myös tietosuojaviranomaiset ja kansalaisjärjestöt pitäisi ottaa mukaan keskusteluun. 

Näin kirjoittaa kansainvälinen tutkijajoukko, jonka aihetta käsittelevä tutkimusartikkeli julkaistiin juuri arvostetussa Science Advances -tiedelehdessä. Mukana on eri alojen tutkijoita – muun muassa datatieteilijöitä, verkostoteoreetikoita ja epidemiologeja – useista huippuyliopistoista kuten Harvardin ja Oxfordin yliopistoista sekä Massachusetts Institute of Technologystä (MIT).

Suomesta mukana on Aalto-yliopiston professori Jari Saramäki, joka tutkii ihmisten välisiä verkostoja ja leviämisilmiöiden matematiikkaa muun muassa anonymisoitua kännykkädataa hyödyntäen. ”Kännyköiden kautta saa esimerkiksi tietoa ihmisten liikkuvuudesta: teleoperaattori voi laskea, montako kännykkää on siirtynyt kahden tukiaseman tai vaikkapa kahden kaupungin välillä haluttuna ajanjaksona”, kertoo Saramäki.

Tämä auttaa ymmärtämään, miten hyvin liikkumissuositukset ja rajoitukset toimivat ja miten tilanne muuttuu rajoituksia purettaessa. Tästä johtuen tutkijat, viranomaiset ja mobiilipalveluita tarjoavat yritykset ovat alkaneet tehdä yhteistyötä arvioidakseen ja visualisoidakseen rajoitustoimenpiteiden vaikutuksia.

”Myös epidemian leviämisen mallinnuksen kannalta on tärkeää ymmärtää, miten ihmiset liikkuvat kaupunkien ja alueiden välillä. Tästä voi olla suurta hyötyä, jos esimerkiksi rajoituksia aletaan purkaa paikallisesti tai jos jatkossakin joudutaan turvautumaan alueelliseen eristämiseen”, Saramäki jatkaa.

Pienemmässä mittakaavassa, kaupunkien tasolla datan avulla voidaan esimerkiksi tunnistaa paikkoja, joiden ihmistiheys kasvattaa taudin leviämisen riskiä tiettyinä aikoina. Tarkempi paikannusdata, jota esimerkiksi matkapuhelinten käyttöjärjestelmät keräävät, voi kertoa siitä, miten ison osan ajastaan ihmiset viettävät kotonaan, työpaikallaan tai muualla. Erityisen suurta hyötyä epidemian leviämisen mallinnukselle olisi ihmisten lähikontaktimääristä, mutta tällaisen datan kerääminen on haasteellista sekä teknisesti että tietosuojasyistä. 

Mobiililaitteista kerättävää datan mahdollisuuksia ei toistaiseksi hyödynnetä täysimääräisesti. Tutkijoiden mukaan tämä johtuu muun muassa siitä, että viranomaisilla on harvoin riittävästi osaamista tai työvoimaa käsitellä dataa, joka on monimutkaista ja jonka tulkinta vaatii monitieteellistä osaamista epidemiologeista datatieteilijöihin.

Yritykset saattavat olla myös haluttomia luovuttamaan mobiililaitedataa, vaikka se olisi ei-yksilöitävää, yhteenkoottua ja anonymisoitua. ”Tietosuoja-asiat ovatkin ongelman keskiössä, ja niiden ratkaisemiseen ja avoimeen läpikäyntiin tulee suhtautua vakavasti”, Saramäki sanoo.

Linkki tutkimusartikkeliin: