É«É«À²

Aalto-yliopisto on valinnut tänä vuonna keskeiseksi strategiseksi teemakseen yhteisöllisyyden. Yhteisöllisyyden luomisessa ja ylläpitämisessä puolestaan on keskeistä psykologisen turvallisuuden priorisointi ja sen periaatteiden tunteminen.

Tutkimus osoittaa, että psykologinen turvallisuus paitsi lisää työhön sitoutumista myös vähentää uupumuksen riskiä ja parantaa työtyytyväisyyttä. Akateemisissa ja ammatillisissa ympäristöissä sen merkitystä ei siis käy kiistäminen.

Mutta mitä psykologinen turvallisuus oikein on? Aallossa sillä tarkoitetaan luottamuksen ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, johon liittyy halu oppia ja osallistua yhteisön toimintaan. Siihen kuuluu vapaus ilmaista itseään ilman pelkoa kielteisistä seurauksista.

Psykologinen turvallisuus luo myös pohjan luovuudelle ja innovaatioille ja edistää sekä oppimista että tuottavuutta. Tämä on erityisen tärkeää tutkimus- ja koulutusympäristössä.

Turvallisuuden edistäminen yliopistoympäristössä

Professori ja informaatioverkostojen koulutusohjelman johtaja Risto Sarvas tuli tietoiseksi psykologisen turvallisuuden merkityksestä koronapandemian jälkimainingeissa.

"Opiskelijat olivat passiivisia luennoilla. Meidän oli ryhdyttävä miettimään keinoja, joilla korjata tilanne. Keräsin joukon opiskelijoita, ja heidän kanssaan käytyjen keskustelujen jälkeen ymmärsin, että meidän piti panostaa psykologiseen turvallisuuteen ja vuorovaikutukseen", Sarvas sanoo.

Tämä oivallus johti aktiiviseen pyrkimykseen huomioida psykologinen turvallisuus yliopistoelämän eri osa-alueilla sekä varmistaa, että niin opiskelijat kuin henkilökuntakin tuntevat olonsa turvalliseksi ja arvostetuksi vuorovaikutustilanteissa.

"Kun uskaltaa ilmaista itseään vapaasti luennoilla, se muuttaa oppimista ja vuorovaikutusta", sanoo informaatioverkostojen koulutusohjelman maisteriopiskelija Iida Saaristomaa.

Tämä on hyvin linjassa sen ajatuksen kanssa, ettei psykologinen turvallisuus ole tärkeää vain yksilön hyvinvoinnin kannalta, vaan se on myös laadukkaan opetuksen kulmakivi.

Opettajat oppivat opiskelijoilta

Iida Saaristomaa huomauttaa läsnäolon ja tavoitettavuuden tärkeydestä.

"Positiiviset kokemukseni liittyvät kursseihin, joilla opetushenkilökunta on ollut helposti tavoitettavissa ja heidän kanssaan on ollut helppo kommunikoida, koska he ovat nähneet vaivaa sen eteen. Negatiiviset kokemukset taas ovat olleet niitä, missä henkilökunta on ollut tavoittamattomissa enkä ole tiennyt, mitä minulta odotetaan."

Risto Sarvas pyrkii olemaan tavoitettavissa parhaansa mukaan ja siirtyi muun muassa sähköpostin käytöstä Telegramiin, jossa hän isännöi torstaisin viikoittaista chat-huonetta. Tämä kuvastaa hänen sitoutumistaan olla siellä, missä opiskelijatkin ovat, jotta heidän on helpompi ottaa yhteyttä.

"Lisäksi olen vuodesta 2020 lähtien keittänyt kahvia kiltahuoneella joka torstai. Opiskelijat näkevät minut siellä, mikä tekee lähestymisen helpommaksi."

Sarvas toteaa myös, että hänen ymmärryksensä psykologisesta turvallisuudesta kehittyy jatkuvasti vuorovaikutuksessa opiskelijoiden kanssa.

"Kun vietimme koulutusohjelman 25-vuotisjuhlia yhdessä killan kanssa, kaksi killan opiskelijaa juonsi tapahtuman. He aloittivat koko tapahtuman kertomalla, ketkä toimivat illan ajan häirintäyhdyshenkilöinä. Se on yksi tapa tuoda esille psykologista turvallisuutta", Sarvas sanoo.

Turvallisuuskulttuurin rakentaminen

Yliopistonlehtori Satu Rekosen mielestä psykologisesti turvallisen ympäristön luominen alkaa siitä, että opettajat viestivät avoimuuden ja keskinäisen kunnioituksen merkityksestä heti kurssin alusta alkaen.

"Opettajan näkökulmasta tärkeintä opetustilanteessa on luoda olotila ja ilmapiiri, jossa ei tarvitse päteä eikä tietää kaikkia oikeita vastauksia ja jossa on ok esittää kysymyksiä", Rekonen selittää.

"On tärkeää, että me opettajina sanoitamme nämä periaatteet selkeästi ja teemme ne näkyviksi, esittelemme säännöt ja toivotut toimintaperiaatteet jo alkutilanteessa. Niissä on samankaltaisuutta turvallisemman tilan periaatteiden kanssa, joihin kuuluu keskinäinen kunnioitus ja uteliaisuus erilaisia näkökulmia kohtaan. Opettaja on roolimalli, jonka tulee itsekin toimia näiden arvojen mukaisesti."

Opetuksessaan Rekonen on käyttänyt kehittämiään menetelmiä, jotka tukevat psykologisen turvallisuuden luomista ryhmissä. Väitöskirjaa tehdessään hän haastatteli monitieteisen ja monikulttuurisen projektikurssin maisteriopiskelijoita, mikä nosti esiin korostetun tarpeen psykologiselle turvallisuudelle tiimeissä, joissa ratkotaan monimutkaisia ongelmia ja jotka vaativat kollektiivista luovuutta.  

"He kaikki kaipasivat enemmän keskustelua siitä, miten muut näkivät heidän roolinsa ja työnsä arvon, mutta kukaan heistä ei uskaltanut aloittaa tätä keskustelua tiimeissään. Tajusin, että tarvitaan rakenteita tukemaan reflektiivistä keskustelua projektitiimeissä, joissa tiimiläiset voivat peilata omaa rooliaan projektissa muiden kanssa. I like, I wish -menetelmän tarkoituksena on luoda mahdollisimman turvallinen tila ja systemaattinen tapa jakaa ja vastaanottaa palautetta tiimissä liittyen omaan rooliin projektissa. Fasilitoin menetelmän ensimmäisen kerran vuonna 2011, ja se rullaa edelleen. Tämä varmasti kertoo koetusta hyödystä siinä, minkälaisena projektin- ja tiiminjäsenenä minut näkevät, mitä he minussa arvostavat ja toisaalta mihin asioihin voisin kiinnittää enemmän huomiota. Itse uskon tämän kaltaisen keskustelun olevan opiskelijoiden ammatillisen identiteetin kehittymisen kannalta ratkaisevan tärkeää", Rekonen kertoo

Johto turvallisuutta vahvistamassa

Jotta psykologinen turvallisuus ei unohtuisi, se on integroitava systemaattisesti kaikkeen yliopiston toimintaan.

Risto Sarvas korostaa jatkuvuuden merkitystä: "Kyse ei ole yksittäisistä pistemäisistä laastarikorjauksista, vaan sellaisen kulttuurin luomisesta, joka kannustaa avoimeen vuoropuheluun ja palautteenantoon."

Sarvas korostaa, että nämä käytännöt on tärkeää upottaa kaikkiin niihin pisteisiin, joissa opiskelijat ovat vuorovaikutuksessa yliopiston kanssa sisäänpääsystä alumnitoimintaan saakka. Näin varmistetaan, että psykologinen turvallisuus läpäisee kaikki yliopistoelämän osa-alueet.

Taitava johtaminen on ratkaisevan tärkeää psykologisen turvallisuuden kulttuurin ylläpitämiseksi. Sekä Risto Sarvas että Satu Rekonen korostavat esimerkillä johtamisen merkitystä.

"Johdon on aktiivisesti edistettävä ja mallinnettava psykologista turvallisuutta", Sarvas toteaa.

Tämä lähestymistapa on kriittinen sellaisten pitkän aikavälin muutosten aikaansaamiseksi, jotka tukevat turvallista ja dynaamista akateemista ympäristöä ja tarjoavat kaikille yhteisön jäsenille mahdollisuuden antaa oman panoksensa yhteiseksi hyväksi.

Yhteisöllisyys, psykologinen turvallisuus ja luottamus eivät kuitenkaan synny itsestään, vaan ne edellyttävät kaikkien yhteisön jäsenten aktiivista osallistumista. Tämä pätee erityisesti Aalto-yliopiston kaltaisessa kansainvälisessä ympäristössä, jossa pelkkä hyvä tahto ei riitä.

Lue ³Ùää±ô³Ùä lisää psykologisen turvallisuuden edistämisestä opetuksessa, pienryhmissä ja epävirallisissa yhteyksissä ja tutustu taustalla olevaan tutkimukseen.