ɫɫ��

Aalto-yliopiston tutkimuksessa tutkittiin 23 toiselleen vieraan ihmisen samassa tilassa tapahtuvaa lisätyn todellisuuden vuorovaikutusta virtuaalilasien avulla. Vuorovaikuttamista tutkittiin 3-5 hengen ryhmissä, kun aikaisempi tutkimus on keskittynyt kahdenkeskisiin tilanteisiin. Virtuaalilasien avulla visualisoitiin koehenkilöiden digitaaliset minät.

”Digitaalinen minä on digitaalinen esitys itsestä, johon voi liittää haluamaansa tietoa itsestään, ja jonka samassa tilassa olevat ihmiset voivat nähdä. Tutkimuksen mukaan koehenkilöt päätyivät pääosin lisäämään informaatiota sosiaalisen median ulkopuolelta. Jopa 70% lisäsi tietoa Google-haun kautta, esimerkiksi eri maiden lippuja tai yleisiä kuvia paikoista, joissa on käynyt”, kertoo tutkija Mikko Kytö.

”Google-hakuun liittyvä tutkimustulos on ristiriidassa aikaisempien tutkimustulosten kanssa. Niissä on hyödynnetty algoritmista yhdistämistä ja sen perusteella oletettu, että tietoja voi louhia suoraan sosiaalisesta mediasta”, lisää professori David McGookin.

Ihmiset ovat yleisesti varovaisia sen suhteen, mitä he haluavat jakaa itsestään, siksi he tutkimuksenkin mukaan päätyvät ennemmin yleisempään tasoon ja monitulkintaisempaan ratkaisuun. Itsestä ei haluta paljastaa liian tarkkoja yksityiskohtia ja vuorovaikutukselle halutaan jättää sopivasti tilaa.

Koehenkilöt saivat päättää, kenen digitaaliseen minään he haluavat tutustua, ja he kokivat tämän erityisen hyödylliseksi uusiin ihmisiin tutustuttaessa.

”Virtuaalilasit ja digitaaliset minät auttavat luomaan yhteistä pohjaa tutustumiselle. Tätä voi tapahtua ihan kadulla vastaan tullessa, odotustiloissa tai julkisissa liikennevälineissä – ylipäätään tilanteissa, joissa tutustumisen tarkoitus ei ole ennalta tiedossa”, täsmentää Kytö.

Digitaaliset minät apuna arkipäiväisissä vuorovaikutustilanteissa

Digitaalinen, virtuaalilasien avulla tapahtuva, vuorovaikutus voi tuoda myös erityisen paljon lisäarvoa työelämässä, jossa on paljon tilapäisiä, nopeasti syntyviä ryhmiä. Digitaalisen vuorovaikutuksen avulla voi paremmin ymmärtää toisten ihmisten taustoja, mikä taas auttaa toimimaan yhdessä ryhmänä.

”Tutkimuksella on huomattavia käytännön soveltamismahdollisuuksia. Työelämän verkostoitumistilaisuuksia voidaan tehostaa lisätyn todellisuuden avulla, tai tukea lyhyiden, satunnaisten vuorovaikutustilanteiden syntymistä toisilleen vieraiden ihmisten kesken. Suomessa, kuten myös muualla maailmassa, yksinäisyys on kasvava trendi. Digitalisaatio taas on tehnyt monista asioista tehokkaampia kuin aikaisemmin, mutta samalla se on vähentänyt sosiaalista kanssakäymistä ihmisten kesken. Digitaaliset minät voivat auttaa palauttamaan noita nykyisin piilossa olevia yhteyksiä, selittää McGookin.

”Tulevaisuuden tutkimus voi koskea seuraavaksi digitaalista vuorovaikutusta ryhmissä, joissa osa ihmisistä on ennalta toisilleen vieraita ja osin tuttuja. Tässä kiinnostavaa on se, miten henkilökohtaista ja julkisempaa tietoa käytetään sekaisin digitaalisessa ympäristössä”, lisää Kytö lopuksi.

Tutkimus perustuu Erving Goffmanin sosiaalipsykologian teoriaan siitä, että ihminen esittää itsestään koko ajan jotain roolia, tässä tapauksessa pyrkii hallitsemaan virtuaalista identiteettiään. Tutkimuksen suorittivat Mikko Kytö ja professori David McGookin Aalto-yliopiston tietotekniikan laitoksella.

������ä�پ���ٴDz�:

Mikko Kytö
Tutkija
Aalto-yliopisto
mikko.kyto@aalto.fi
puh. 044 010 1114

David McGookin
Professori
Aalto-yliopisto
david.mcgookin@aalto.fi
puh. 050 4624525

Artikkeli:

Kuvat: Esimerkkejä digitaaliseen minään lisätyistä kuvista, kuvat: Mikko Kytö.