Alumni Juulia Suvilehto tutkii sosiaalista käyttäytymistä ja koskemista korona-aikana
Aallon alumni, Linköpingin yliopiston tutkijatohtori Juulia Suvilehto tutkii koronan vaikutusta kosketuskäyttäytymiseen ja kosketuksen tulkitsemiseen yhteispohjoismaisessa tutkimuksessa, jossa on mukana suomalaisia, ruotsalaisia, tanskalaisia ja norjalaisia tutkijoita.
”Hallitusten asettamat koronarajoitukset voivat vaikuttaa sosiaalisiin päätöksiin. Toisaalta kaikkein lähimmissä suhteissa sosiaalinen kosketus ei varmaankaan tule muuttumaan.”
Sosiaalinen kosketus on luonteva ja tärkeä tapa kommunikoida. Se on meissä mukana oleva evolutiivisesti kehittynyt kommunikoinnin muoto. Vauvoille se taas on ensimmäinen kommunikoinnin muoto.
”Kättely sen sijaan on kulttuurinen normi, joka ei ole mitenkään rakastettu kommunikaation muoto. Ihmiset haluaisivat enemmän halauksia kättelyn sijaan. Minua ei henkilökohtaisesti haittaisi, jos kättely korvattaisiin jollain muulla, esimerkiksi kyynärpäätervehdyksellä.”.
Kättelyn ja kosketuksen kohtalo riippuukin koronaepidemian ja rajoitusten kestosta.
Koronakyselyyn voi edelleen osallistua .
Halaamisesta ja sosiaalisesta yksinäisyydestä
Suvilehtoa kiinnostaa myös yleisemmällä tasolla, miksi eri ihmiset kokevat sosiaalisen kosketuksen eri tavoin.
”Haluan selvittää, johtuuko kosketuksen kokemus persoonallisuudesta, fysiologisista ominaisuuksista tai esimerkiksi yksilöhistoriasta. Jotkut ovat esimerkiksi hali-ihmisiä kun taas toiset eivät koe kosketetuksi tulemista yhtään miellyttävänä.”
Toisessa uudessa hankkeessaan Suvilehto, miten voisi paremmin ymmärtää nuorten aikuisten yksinäisyyttä. Alle 25-vuotiaat ovat tutkimusten mukaan kaikkein yksinäisimpiä tai suunnilleen yhtä yksinäisiä kuin yli 70-vuotiaat.
”Kun opiskelija aloittaa yliopistossa, on usein kyseessä uusi paikkakunta ja nuori muuttaa samalla pois kotoa. Hän ei myöskään pidä enää niin paljon yhteyttä lukiokavereihin. Tässä uudelleenorganisoitumisen ja sosiaalisten suhteiden uudelleen luomisen vaiheessa joistakin tulee yksinäisiä ja toisista ei. Toiset sopeutuvat helposti ja toisille se on vaikeaa.”
Suvilehto haluaa selvittää, millaiset tekijät vaikuttavat nuorten riskiin päätyä yksinäisiksi ja voidaanko tähän ulkopuolelta vaikuttaa. Projektissa hyödynnetään Aallon professori Jari Saramäen tutkimusryhmän osaamista siitä, miten matkapuhelimella kerättyä dataa voidaan käyttää kuvaamaan ja ymmärtämään reaalimaailmassa tapahtuvaa sosiaalista käytöstä.
Rahkeita ja roolimalleja
Suvilehto on valmistunut Aallosta bioinformaatioteknologian kandidaatti- ja maisteriohjelmasta vuonna 2014. Väitöskirjansa hän teki sosiaalisesta kosketuksesta Aallon neurotieteen ja lääketieteellisen tekniikan laitokselle. Opiskelujensa aikana Suvilehto oli useissa hallinnollisissa tehtävissä Inkubiossa, Bioinformaatioteknologian killassa. Hän oppi siellä kantamaan vastuuta.
Naistenpäivänä Suvilehto haluaa kiittää mahtavia naispuolisia roolimalleja, kuten akateemikko Riitta Haria ja Zürichin yliopiston professoria Anna-Liisa Lainetta.
”Keskimäärin olemme kaikki vain tutkijoita, emme nais- tai miestutkijoita. Tosin koronavuoden aikana on tullut selväksi, että hoivavastuun vuoksi naisia tulisi tukea enemmän. Naiset myös keskimäärin tekevät enemmän työtä sen eteen, että työyhteisöllä menee kokonaisuudessaan hyvin, kun taas miehet keskittyvät enemmän yksilösuoritukseen. Kuitenkin yliopistoissa on ollut tapana palkita vain näistä yksilösuoritteista. Olisi hyvä huomata, että naiset pitävät huolta sosiaalisista rakenteista ja työyhteisön hyvinvoinnista.”
äپٴDz:
Juulia Suvilehto
Tutkijatohtori
Linköpingin yliopisto
juulia.suvilehto@liu.se
Lue lisää uutisia
Samu Taulu kehittää uuden sukupolven aivomittauksia
Neurostimulaation ja neurokuvantamisen professori Samu Taulu rakentaa tarkempia menetelmiä aivojen ymmärtämiseen.
Tutkijatohtori Thomas Deppisch sai EAA:n nuorten tutkijoiden parhaan artikkelin ja esityksen palkinnon
Palkittu tutkimus osoittaa, kuinka puhetta voidaan tehdä selkeämmäksi meluisissa ympäristöissä säilyttäen samalla tilan tuntu.
Professori Hanna Maylett: “Ilman yhteistä aikaa ei synny yhteistä näkemystä”
Elokuvaohjauksen apulaisprofessori Hanna Maylettin mukaan ohjaajan ei tarvitse tietää kaikkia vastauksia, vaan hänen tehtävänsä on rakentaa prosessi, jossa niitä voidaan löytää yhdessä.