Ensimmäinen tavoite on, että aineistosi löytyy helposti.
- Lataa tieteellisten artikkeliesi taustalla oleva tutkimusaineisto data-arkistoon. Tämä voi olla tieteenalakohtainen arkisto tai yleinen arkisto, kuten .
- Lisää tieteelliseen artikkeliisi viittaus ja linkki aineistoon, jotta lukijat löytävät sen helposti.
- Vältä rikkinäisiä linkkejä valitsemalla arkisto, joka antaa aineistolle pysyvän tunnisteen (DOI, URN).
- Liitä arkistossa avainsanoja ja monipuolisia kuvailutietoja aineistoosi varmistaaksesi, että se näkyy nettihauissa.
- Jos et voi jakaa itse aineistoa, julkaise sen kuvailutiedot. Näin muut tutkijat tietävät minkä parissa työskentelet ja he voivat ottaa yhteyttä tehdäkseen yhteistyötä.
- Valitse data-arkisto, josta tieto integroituu kansallisiin ja kansainvälisiin tutkimusinfrastruktuureihin automaattisesti. Näin tieto aineistostasi kulkeutuu mahdollisimman laajalle ja suurelle yleisölle.
Toinen tavoite on, että kun aineisto tai sen kuvailutiedot on löydetty, sen sisältöön pääsee käsiksi mahdollisimman helposti.
- Tarkista, että valitsemastasi data-arkistosta voi ladata aineistot ilmaisen ja avoimen protokollan kautta, esimerkiksi suoraan data-arkiston suojatulta HTML-sivulta.
- Varmista, että aineistosi voidaan ladata sekä avata ilman erikoisohjelmia. Esimerkiksi, jos olet luonut tiedostojen lukemiseen tarvittavan ohjelmiston, lisää se aineistopakettiin.
- Kerro kuvailutiedoissa mahdollisista käyttörajoituksista, jotka koskevat aineistoasi. Voit rajoittaa pääsyä aineistoosi asettamalla embargo-ajan, jonka jälkeen aineisto tulee vapaasti ladattavaksi, tai pyytämällä aineistosta kiinnostuneita anomaan pääsyä tiedostoihin tutkimusryhmäsi perustamalta aineistokomitealta. Esteetön ei välttämättä tarkoita avointa tai ilmaista.
- Merkitse kuvailutietoihin yhteystietosi, kuten sähköpostiosoite tai puhelinnumero, siltä varalta, että joku haluaa ottaa yhteyttä aineistosta tai pyytää siihen pääsyä.
- Harkitse kuinka kauan aineisto ovat saatavilla. Hyvin laaditut kuvailutiedot ovat hyödyllisiä, sillä se ne ovat usein saatavilla pidempään kuin itse aineisto.
Kolmantena tavoitteena on, että aineiston tieto on muodossa ja tiedostoformaatissa, joka on ymmärrettävä sekä ihmisille että koneille.
- Ota selvää alasi käyttämistä standardeista ja sanastoista, joilla määritellään keskeiset termit, käsitteet ja yksiköt. Käytä näitä tietosi nimeämisessä ja kuvailussa. Tällä lisätään semanttista yhteentoimivuutta ja vähennetään riskiä, että muut tulkitsevat aineistoa väärin.
- Jos alallasi ei ole käytössä vakiintunutta ontologiaa, kuvaile lyhyesti miten olet nimennyt ja järjestänyt aineistosi. Tämän voidaan tehdä README-tiedostossa, jossa selität aineistossa käytetyt lyhenteet ja mittayksiköt.
- Lataa tiedot data-arkistoon tiedostoformaatissa, joka on helppo avata ja josta tiedon saa helposti hyödynnettyä. Esimerkiksi, tiedon kopioiminen Excel-taulukosta on helpompaa kuin PDF-taulukosta.
- Useimmat data-arkistot noudattavat standardisoitua sanastoa sisällön kuvailuun. Esimerkiksi, kun lataat aineistoa Zenodoon, arkiston pyytämät kuvailutiedot ovat automaattisesti JSON-skeemassa. Tämä osaltaan lisää aineiston yhteentoimivuutta.
- Jos hyödynnät olemassa olevia aineistoja tutkimuksessasi, linkitä nämä omaan aineistoosi data-arkistossa.
Neljäs tavoite on, että muut voivat käyttää aineistoasi helposti uudelleen.
- Valitse aineistollesi lisenssi, joka määrittää selkeästi uudelleenkäytön ehdot. Suosittelemme Creative Commons-lisenssiä tutkimusaineistoille ja MIT tai Apache 2.0 lisenssiä ohjelmistoille. .
- Merkitse lisenssitiedot selkeästi aineiston kuvailutietoihin.
- Pohdi, mitkä taustatiedot aineistostasi olisivat hyödyllisiä sitä uudelleen käyttäville. Kerää nämä tiedot aineistosi dokumentaatioon, esim. tiedostojen nimeämiskäytännöt, kansiorakenne, käytetyt lyhenteet ja mittayksiköt.
- Aineiston taustoittaminen antaa oleellista tietoa tutkimuksen lähtökohdista. Aineiston keräämisen ja sen käsittelyn taustoittaminen vähentää riskiä, että aineistoa tulkitaan tai käytetään väärin. Dokumentoi aineiston käsittelyn vaiheet, ja lisää nämä aineiston lisämateriaaleihin.
